Asukas on tekstiilinkierrätysketjun ensimmäinen lenkki
Veeran halpahallista ostama t-paita hajoaa korjauskelvottomaksi vain puolen vuoden käytön jälkeen. Veera tunkee risan t-paidan taloyhtiön polttokelpoisen jätteen jäteastiaan. Roska-auto tyhjentää jäteastian ja kuljettaa roskapussin jätekeskukseen. Jätekeskuksesta roskapussi t-paitoineen kulkeutuu muiden kierrätyskelvottomien jätteiden kanssa jätteenpolttolaitokselle Ruotsiin, jossa ne hyödynnetään energiaksi lämmittämään ruotsalaiskoteja.
Näin oli ennen. Kotitalouksien rikkinäiset ja käyttökelvottomat vaatteet sekä kodin tekstiilit on aiemmin voinut laittaa vain polttokelpoisen jätteen jäteastiaan yhdessä muiden kierrätyskelvottomien jätteiden kanssa. Lounais-Suomessa toimivan 17 kunnan omistaman jätehuoltoyhtiön Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n (LSJH) yhtenä tehtävänä on etsiä uusia keinoja jätemateriaalien kierrättämiseen. Siis löytää kodin vielä kierrätyskelvottomien roskien joukosta sellaisia materiaaleja, joita voisi hyödyntää uusien materiaalien tuottamiseen energiahyödyntämisen sijasta.
Nyt LSJH:n toimialueella on kerätty asukkailta poistotekstiiliä jätekeskuksissa, lajitteluasemilla ja keräystempauksissa jo kahden vuoden ajan. LSJH toteutti ensin vuonna 2016 toimialueellaan poistotekstiilien pilottihankkeen yhdessä Turun ammattikorkeakoulun, Turun kaupungin, SITRA:n, Jätelaitosyhdistyksen ja Ekokemin kanssa. Hankkeen avulla haluttiin avata ovia tekstiilijätteen kierrättämiselle. Keräyspilotin tavoitteena oli selvittää muun muassa poistotekstiiliraaka-aineiden laatua sekä luoda yhtenäisiä toimintatapoja, ohjeita ja kasvualusta kierrätystekstiilejä hyödyntävälle uudelle yritystoiminnalle.
Pilottihanke sai jatkoa, kun Lounais-Suomen Jätehuolto yhdessä Turun AMK:n ja VTT:n kanssa otti vetääkseen Suomeen rakennettavan poistotekstiilin keräys-, lajittelu- ja jatkojalostuskokonaisuuden Telaketjun. Hanke jatkuu edelleen, ja Telaketjun tavoitteena on rakentaa koko maan kattava poistotekstiilin käsittelyjärjestelmä, joka on kuluttajalle yksinkertainen, luo työllisyyttä, nostaa tekstiilin arvostusta ja tuo uusia avauksia suomalaiselle teollisuudelle.
Poistotekstiilinkeräys on otettu alueella innokkaasti vastaan. Vuonna 2017 LSJH vastaanotti yhteensä noin 118 000 kiloa kotitalouksien poistotekstiiliä. Keräystuloksista tiedotettiin vuoden 2018 alussa. LSJH:n selvitysten mukaan toimialueelta kerätystä tekstiilistä vajaa kolmannes saatiin eteenpäin uudelleenkäyttöön ja kierrätettäväksi. Asukkaille haluttiin viestiä selkeästi, että vaikka poistotekstiiliä kerätään, suuren mittakaavan teolliset kierrätysratkaisut puuttuvat vielä.
Tiedotetta käsiteltiin mediassa kahdesta näkövinkkelistä. Kun toiset tiedotusvälineet pitivät tuloksia esimerkkinä hyvästä pöhinästä, kuittasivat toiset Suomen mittakaavassa ainutlaatuiset keräystulokset toteamalla, että tekstiilinkeräys on vielä lapsenkengissä. Kumpikin katsantokanta oli täysin oikea, mutta mikä on viesti asukkaalle? Positiivinen näkökulma kannustaa jatkamaan lajittelua. Negatiivisempi panee miettimään, kannattaako omia lumppuja kuskata tekstiilinkeräysastiaan, jos suurinta osaa ei kuitenkaan saada hyödynnettyä materiaalina.
Riskinä siis on, että asukkaat kokevat itsensä huijatuksi, jos kierrätyksen nykyiset puitteet ovat ennakko-oletusten vastaisia. LSJH:n viestinnän haasteena on tuoda selkeästi esille se, että tekstiilejä kerätään tutkimustarkoituksessa, jotta kierrätys saadaan tulevaisuudessa toimimaan – ja saada samalla asukkaat motivoitua lajittelemaan. Totuus kuitenkin on se, ettei keräys vielä ole kierrätystä. Eikä tätä totuutta ole syytä piilottaa. Jätemateriaalien kierrättäminen vaatii paljon enemmän työtä kuin pelkän keräyksen järjestämisen. Työtä poistotekstiilien parissa ei tehdä vain poistotekstiilin keräyksen tehostamiseksi. Tärkeintä on löytää toimiva kokonaisuus, jossa kaikki lähtee kotitalouksista – ja päätyy takaisin kotitalouksiin. Vielä utopistinen ihanne olisi, että poistotekstiilin kierrättäjä lunastaa lumppunsa takaisin hyödyllisenä kierrätystuotteena, joka taas elinkaarensa jälkeen kiertää uudeksi hyödylliseksi tuotteeksi.
Kodeissa tehtävän poistotekstiilien lajittelun ja uuden kierrätystuotteen väliin mahtuu ketju, jota parhaillaan meneillään olevalla Telaketju-hankkeella yritetään punoa. Vastuullista ja faktapitoista viestintää hankkeen edistymisestä jatketaan. Sen ei kuitenkaan toivota vaikuttavan asukkaiden lajitteluintoon, sillä poistotekstiilin tulevaisuus luodaan yhdessä jätealan toimijoiden, yhteistyötahojen, poistotekstiiliä innovatiivisesti hyödyntävien yritysten sekä ennen kaikkea innokkaasti lajittelevien asukkaiden kanssa. Minkälainen on poistotekstiilien tulevaisuus? Miten tapahtuu esimerkiksi Veeran lajittelemille poistotekstiileille jatkossa?
Veera ostaa poistotekstiileistä valmistetun t-paidan ja käyttää sitä vuosia. Kun paita ei enää sovi, Veera myy sen eteenpäin kirpputorilla. Hanne bongaa paidan kirppiksellä, ostaa sen ja käyttää sitä muutaman vuoden. Paita menee rikki. Hanne vie paidan lähimpään tekstiilijätteiden erilliskeräysastiaan. Astiasta rikkinäinen paita matkaa tekstiilijätteen lajittelulaitokselle ja sieltä edelleen eteenpäin suomalaiseen yritykseen, joka valmistaa poistotekstiileistä eristemateriaalia. T-paita päätyy eristeeksi taloon, jota Veera perheineen rakentaa.
Sanne-Mari Laaksonen
Lounais-Suomen Jätehuolto Oy
Lue yritysten pohdintoja tässä blogisarjassa
Seitsemän Telaketjussa mukana olevaa yritystä halusi oppia lisää vastuullisuuden viestimisestä asiantuntijoiden vetämässä työpajasarjassa. Nyt he kertovat ajatuksistaan blogitekstien muodossa.