Miten varmistaa uusi elämä tekstiilileille?
Nykyisin lähinnä uudelleenkäyttöön tarkoitettuja poistotekstiilejä kerätään ja lajitellaan, mutta keräys laajenee hiljalleen myös kierrätyskelpoiseen tekstiilijätteeseen [1]. Uudelleenkäyttöön menevien tekstiilien osalta ei ole vaikeaa ymmärtää, että vaatteiden pitää olla ehjiä, puhtaita, hajuttomia ja lisäksi kivan näköisiä. Kierrätykseen menevien tuotteiden ei tarvitse olla kivan näköisiä eikä ehjiäkään, mutta puhtauteen ja hajuttomuuteen tulisi silti kiinnittää huomiota, kuten kuvan lajitteluohjeessa mainitaan. Pesussa lähtemättömät tahrat sallitaan, mutta muuten likaiset tai haisevat tekstiilit ovat haaste lajittelussa ja vaikuttavat materiaalin hyödynnettävyyteen. Keräyksen ja siihen liittyvän varastoinnin aikana ongelmat saattavat kasvaa.
Toisin kuin moni muu erilliskerättävä materiaali, kuten metalli tai lasi, tekstiilit imevät herkästi hajuja ympäristöstään ja pilaantuvat kosteuden vaikutuksesta. Telaketju YM -hankkeessa 2017–2018 tehdyssä tutkimuksessa [3] selvisi, että haju ja muu lika olivat yleisimmät tekstiilejä pilaavat tekijät. Kosteassa ja kosteana säilytetty tekstiili alkaa helposti haista tunkkaiselta, ja lopulta se homehtuu. Mikään tutkimuksessa käytetyistä astioista ei täysin suojannut kerättyjä tekstiilejä kosteudelta.
Lajittelua tehdään vielä paljon käsin, eikä käsilajittelu automaattisen tunnistuksen esivaiheena luultavasti poistu tulevaisuudessakaan. Tällöin muun muassa biologiset epäpuhtaudet, kuten homeet ja mikrobit, ovat haaste lajittelijoiden työturvallisuuden kannalta.
Poistotekstiilin laatua voidaan parantaa monella tavalla, muun muassa neuvomalla kuluttajia pakkaamaan poistotekstiilit vedenpitävästi, tyhjentämällä keräysvälineet riittävän usein tai siirtämällä keräys sisätiloihin [2]. Valitettavasti keräykseen laitetaan myös sinne kuulumattomia tavaroita ja aineita joko välipitämättömyyden tai ihan kiusanteon varjolla, jolloin myös hyvä materiaali pilaantuu [2, 4, 5].
Lajittelua tehdään vielä paljon käsin, eikä käsilajittelu automaattisen tunnistuksen esivaiheena luultavasti poistu tulevaisuudessakaan. Tällöin muun muassa biologiset epäpuhtaudet, kuten homeet ja mikrobit, ovat haaste lajittelijoiden työturvallisuuden kannalta [5].
Mekaanisessa kierrätyksessä, jossa tekstiilituotteen rakenne puretaan ja kuiduista valmistetaan uusia tekstiilejä, ei lika ja haju poistu ilman erillistä puhdistusta. Tuoteturvallisuuden kannalta on tärkeää, etteivät ihmiselle haitalliset epäpuhtaudet joudu mekaanisen kierrätyksen kautta sellaisiin uusiotuotteisiin, jotka menevät kuluttajakäyttöön [5, 6]. Kemiallisissa ja korkeita lämpötiloja käyttävissä sulatusprosesseissa mikrobit kuolevat, eikä likakaan välttämättä ole hygienian kannalta ongelma. Kuitu on silloin puhdasta niin kuin vastaava uusi kuitu, mutta tietyt epäpuhtaudet. kuten metallit tai PVC. saattavat haitata prosessia [6].
Kuluttajat tarvitsevat selkeät ohjeet voidakseen kierrättää tekstiilit tarkoituksenmukaisesti. Ohjeet ovat erilaiset riippuen siitä, kerätäänkö vaatteita käytettäväksi vaatteina vai uudelleenkäyttöön kelpaamatonta tekstiiliä materiaalien kierrätykseen. Haiseva, likainen ja märkä tekstiili ei sovi kumpaankaan, joten sen paikka on energiajätejae. Siten saadaan energiaa talteen, eikä keräykseen toimitettu asianmukainen materiaali pilaannu.
Pirjo Heikkilä
Kiinnostuitko? Lue lisää lähteistä!
- Rikkinäinen vaate – jätettä vai raaka-ainetta? Telaketjun blogi.
- Poistotekstiilien keräyskokeilu alkoi vauhdikkaasti pääkaupunkiseudulla, HSY:n blogikirjoitus (17.12.2019)
- Telaketju YM – Tekstiilien lajittelu- ja hyödyntämisketju -hankkeen (1.2.2017–31.12.2018) loppuraportti
- Poistotekstiilin keräilystä Raumalla, Mika Laineen blogikirjoitus (16.12.2019)
- Heikkilä & Heikkilä, Tekstiilit varmasti kiertoon – Haasteet ja riskien hallinta tekstiilien kierrätyksessä (2018)
- Kamppuri ym. Tekstiilimateriaalien soveltuvuus kierrätykseen (2019)
Tässä sarjassa esitellään kiinnostavaa tekstiileihin liittyvää tietoa, joka perustuu Telaketjussa tehtyyn tai Telaketjun työssä hyödynnettyyn tutkimukseen.