Kierrätyskuidun käyttö uusien tuotteiden materiaalina
Globaali tekstiilikuidun tuotanto vuonna 2020 yli 109 miljoonaa tonnia. Tämä vastaa yhtätoista puoliverävaunuyhdistelmäautoa.
Vuonna 2020 tuotetusta tekstiilikuidusta vain 0,5 prosenttia oli kierrätyskuitua. Tekstiiliteollisuus vaatii siis tukea kierrätyskuidun ottamiseksi yhä suuremmalta osin osaksi tuotantoa. Muun muassa tämän tueksi Euroopan unionissa on laadittu uusi tekstiilistrategia.
Euroopan komission tutkimuksen mukaan (Douhoux, T. 2021) kierrätyskuidun käytön esteenä ovat
- kierrätysprosessien tehottomuus
- kemikaalit
- rahoituksen ja yhteistyön puute
- kierrätysmateriaalista tehtyjen tuotteiden kierrätettävyys
- raaka-aineen saatavuus
- poistotekstiilin lajittelun standardisoinnin puutteellisuus
- kulutustottumukset.
Erilaisia tekstiilin kierrätysteknologioita on jo useita, ja niistä mekaanista kierrätystä ovat Suomessa kehittäneet Telaketju-verkostossa mukana olevat Lounais-Suomen Jätehuolto ja Rester Oy. Mekaanisessa kierrätyksessä hyvää on se, että sen avulla pystytään käsittelemään mitä vain tekstiilijätettä, pieniäkin määriä, pienilläkin investoinneilla ja tilatilakapasiteetilla, eikä käsittely vaadi korkeaa tai aikaavievää kouluttautumista. Huonoa taas on se, että tekstiilin alkuperäiset piirteet, kuten kemikaalipitoisuus, pysyvät samana, ja tarvitaan neitseellistä raaka-ainetta kierrätetyn lisäksi.
Kemiallisessa kierrätyksessä joudutaan käyttämään paljon energiaa, vettä ja muita resursseja suhteessa mekaaniseen kierrätykseen, mutta toisaalta prosessissa pystytään hyödyntämään monomateriaalien lisäksi sekoitemateriaaleja. Kahden edellä mainitun kierrätysteknologian lisäksi on olemassa myös terminen kierrätys, jossa polymeeri sulatetaan. Tämä on komission tutkimuksen mukaan hinta-laatusuhteeltaan paras teknologia, mutta sitä ei voida vielä soveltaa sekoitemateriaaleille. Kaikkien edellä mainittujen kierrätysteknologioiden kohdalla prosessin tehokkuus ja taloudellisuus riippuvat pitkälti syötetyn raaka-aineen puhtaudesta.
Euroopan komission tutkimuksessa tunnistettiin erilaisia polittiisia keinoja tehostaa tekstiilikierrätykseen liittyviä osa-alueita, joita ovat
- läpinäkyvyys
- kierrätettävyys
- kierrätyskuidun saatavuus ja kysyntä
- pitkän ajan tavoite.
Poliittisiksi keinoiksi tunnistettiin
- pakollisten tuotetietojen jakaminen tai eräänlaisen digitaalisen tuotepassin laatiminen
- vähimmäisvaatimukset tuotteiden suunnittelussa
- tekstiilijätteen kuljettamisen helpottaminen sen tullessa uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen
- kierrätetyn kuidun osuuden vähimmäismäärä uudessa tuotteessa
- viherpesun rajoittaminen
- sitovien tavoitteiden määrittäminen keräykseen
- kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön
- laajennettu tuottajavastuu.
Juuri näihin samoihin tarpeisiin ja toimiin liittyen Euroopan unionin tekstiilistrategiassa otetaan kantaa.
Telavalue-hankkeessa vastataan tekstiilialan tarpeisiin ja haasteisiin tutkimalla muun muassa sekoitemateriaalien parempaa käyttöä, kierrätysprosessin tehokkuutta ja kierrätysmateriaalien laatua, päästölaskentaa, tuotetietojen läpinäkyvyyttä, datankeruuta ja kierrätyskuitujen markkinoiden luomista. Kierrätysmateriaalin laatua tutkitaan VTT:n johdolla, ja sen laatua pyritään kehittämään etenkin tunnistusteknologian avulla sekä puhdituksen ja hygienian parantamisen avulla.
Lue lisää Euroopan komission tutkimuksesta täältä
Lue lisää EU:n tekstiilistrategiasta täältä
Eerika Heinonen
Turun ammattikorkeakoulu, Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmä