Opintomatka Hollantiin kasvatti luottamusta omaan tekemiseen 

21.07.2022

Turun ammattikorkeakoulun Telavalue-hankkeen tutkimusryhmä kävi toukokuussa 2022 opintomatkalla maailman johtavassa kiertotaloushubissa Hollannissa. Matkan tarkoituksena oli kasvattaa osaamista sekä verkostoitua alan toimijoiden kanssa. Tutkimusryhmäläisiä matkalla ihastutti muun muassa katukuvassa näkynyt luonnon monimuotoisuuden edistäminen, massiivinen 12 000 pyörän parkkihalli sekä viehättävä LENA the fashion library -vaatelainaamo.

Suomalaiset innovaatiot esimerkkeinä vastuullisista toimijoista

Ensimmäinen matkapäivä sisälsi vierailun Fashion for Good -museoon. Kolmesta kerroksesta koostuneessa museossa esiteltiin vastuullisen muodin menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Vastuullinen muoti on terminä suhteellisen uusi, sillä ennen 1990-lukua vaatteiden kuluttaminen oli maltillisempaa ja materiaalit laadultaan kestävämpiä.

“Ennen ei ajateltu niin, että tämä nyt on vastuullista kuluttamista. Niin on tehty, koska se on ollut normi, että kulutetaan vaatteet loppuun ja ostetaan vähemmän”, toteaa Eerika Heinonen.

Pikamuodin yleistymisen ja sen aiheuttamien ongelmien myötä on vastuullisuuteen alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Museossa muodin nykyhetkeä käsittelevässä kerroksessa tuotiinkin esille, mihin kaikkeen vaatteen arvoketjussa pitää kiinnittää huomiota, jotta sitä voidaan kutsua vastuulliseksi. Esimerkkeinä vastuullisista vaatealan toimijoista esiteltiin muun muassa suomalaiset Pure Waste, Metsä Groupin Kuura-kuitu sekä Infinited Fiber Company. Bio- ja kierrätyskuidut ovatkin suuressa roolissa muodin tulevaisuuskuvissa, jotta neitseellisten raaka-aineiden käytöstä päästäisiin eroon.

Koronapandemia oli saanut myös isot muotitalot pohtimaan omaa rooliaan kestävämmän muotiteollisuuden edistäjänä. Tulevaisuudessa esimerkiksi muotiviikot saatetaan toteuttaa kokonaan Metaversumissa, jotta vältytään niihin liittyvältä turhalta matkustamiselta ja rakentamiselta.

Mallinukkeja joiden päällä on erilaisia mustavalkoisia pukuja.
Fashion Week: A New Era -näyttely esitteli muotiviikon historiaa ja tulevaisuutta.

Tutkimusryhmässä herätti kummastusta museossa ollut keräysrullakko, johon vierailijat pystyivät jättämään poistotekstiilin lisäksi myös muuta tavaraa. Museossa ei nimittäin osattu vastata, minne lahjoitetut tuotteet lopulta päätyvät ja mitä niistä tehdään. Myöskään museossa myynnissä olleiden tuotteiden kierrätysmateriaalien alkuperästä ei löytänyt tietoa siitä, onko tuotteet valmistettu esimerkiksi kuluttajien vai yritysten poistotekstiileistä. Inka Mäkiö pitää tällaisia tietoja hyvin oleellisina kuluttajanäkökulmasta, sillä arvostus tuotteita kohtaan nousee, kun tietää niiden taustalla olevan tarinan.

“Suomessa on lähdetty siitä, että kerrotaan melko perinpohjaisesti, että mistä materiaalista tuote on tehty ja sitten saatetaan mainita vielä yhteistyökumppaneita eli tavallaan avataan sitä arvoketjua”, kertoo Mäkiö.

Rullakko, jonka päällä on mustasta kankaasta ja farkkupaloista tehty suojus
Tekstiilikeräysrullakko Fashion for Good -museossa.

Uusia yhteistyökumppaneita tutkimaan liiketoimintamallien aitoja vaikutuksia

Toisena matkapäivänä tutkimusryhmä vieraili Amsterdamin ammattikorkeakoulun AMFI:ssa, jossa heille esiteltiin opiskelijoiden vuokravaatekaappi-projekti. Pienryhmissä toteutettavassa projektissa kukin opiskelija vastaa yhdestä osa-alueesta, kuten suunnittelusta, ompelusta tai viestinnästä. Jokainen ryhmä valmistaa yhden vaatteen, jota sitten tehdään muutamassa eri koossa. Vuokravaatekaappi-projektin idea piilee siinä, että vuokrattavien vaatteiden määrä laajenee vuosi vuodelta, kun ryhmät saavat projektinsa päätökseen. Vaatteet ovat vuokrattavissa niin opiskelijoille kuin ulkopuolisille, ja asiakas voi kertoa käyttökokemuksestaan päiväkirjamaisesti vaatteen mukana tulevaan passiin.

“Esimerkiksi, onko se vaate päällä käyty vaikka treffeillä tai ulkomailla”, kertoo Mäkiö.

Vaaleasta pellavasta tehty jakku
Opiskelijoiden Vuokravaatekaapista saa lainata opiskelijoiden tekemiä vaatteita.

Tutkimusryhmä keskusteli muoti-instituutti AMFI:n kollegoiden kanssa lohkoketjujen mahdollisuuksista sosiaalisten ja ympäristöllisten vaikutusten seuraamisessa. Esimerkiksi sosiaalinen materiaalipassi mahdollistaisi sen, että jokaisen tuotantovaiheen työntekijä pystyisi lohkoketjujen avulla lisäämään passiin tietoa eli arvoketju tulisi tällä tavoin läpinäkyväksi.

“Ehkä sen sosiaalisen ketjuttamisen kautta myös ympäristönäkökulma voisi tulla paremmin esiin, jos niillä ihmisillä on vaan mahdollisuus kertoa siitä avoimesti”, pohtii Mäkiö.

AMFI:sta löytyikin tutkimusryhmälle uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa tutkia tekstiilipuolen uusien liiketoimintamallien aitoja ympäristöllisiä ja sosiaalisia vaikutuksia.

Nainen istuu mustalla penkillä aulassa, jossa on marmoriset seinät
Amsterdam Fashion Instituten aulan seinään oli kirjattu instituutin manifesti.

Huippuunsa hiottu tuote palveluna -liiketoimintamalli

Lena’s Clothing Library on vuodesta 2014 asti pystyssä ollut vaatelainaamo. Yritys aloitti vuokraamalla vintagevaatteita, mutta nykyään valikoimassa on myös uusia vaatteita isoilta ja pieniltä brändeiltä. Yrityksellä on erilaisia sopimuksia brändien kanssa, esimerkiksi he ovat saattaneet ostaa jonkun vanhan malliston ja vuokraavat sitä. Osa suunnittelijoista saa heidän kauttaan vuokratuista vaatteista provision. Kahdeksan yritysvuoden aikana he ovat ehtineet kokeilla, mikä on heille kannattavinta liiketoimintaa.

“Vaatelainaamo oli todella ihana ja värikäs. Heti kaupan aukaistua oli myymälä täynnä ihmisiä”, kertoo Marketta Virta.

Caatelainaamon jäsenyyden hinta on kertamaksuna 10 € ja sen jälkeen vaatteita voi vuokrata 0,25–1 €:n päivähintaan vaatteesta riippuen. Virta kehuukin Lena’s Clothing Libraryä kiinnostavaksi juuri sen tähden, ettei lainaaminen vaadi kuukausijäsenyyttä. Mikäli äkillinen tarve esimerkiksi paidalle syntyy, voi vain mennä ja vuokrata sellaisen. Myymälässä kerrottiin heidän asiakkaidensa vuokraavansa vaatteita keskimäärin 50 €:lla kuukaudessa.

Matkan aikana syntyi myös pohdintaa siitä, kuinka tärkeää muodin huomioiminen on kiertotaloudessa – kiinnosti se tai ei. Piia Nurmi epäilee, että Telaketju-verkostossa ollaan kenties liikaakin keskitytty teknisiin ratkaisuihin ja keskustelu muotimaailman kanssa on jäänyt vähäiseksi.

“Koska kulutuskysynnän täytyy muuttua, niin muotimaailma ei voi olla vihollinen, vaan se muutos täytyy tehdä yhdessä”, toteaa Nurmi.

Vaatteita rekeissä ja seinällä valotaulu, jossa lukee "There's nothing more powerful than an idea whose time has come".
Lena’s clothing librarystä vaatteita lainataan kappaleittain.

Matkan aikana tutkimusryhmä vieraili myös SDG Housessa, jossa työskentelee yli 60 erilaista kiertotaloutta edistävää yritystä, järjestöä ja organisaatiota. Linnamaisessa toimistorakennuksessa työskenteleviltä toimijoilta vaaditaan sitoutumista YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

SDG Housessa tutkimusryhmä tapasi Circle Economyn Textiles Programmen työntekijöitä, joiden kanssa he ovat tehneet kuuden kuukauden ajan yhteistyötä PaaS Pilots -hankkeessa. Hankkeen pilotoinnin rakentamisessa hyödynnettiin heidän kehittelemäänsä  Circular toolboxia.

Tiilinen talo, jonka seinässä lukee SDG house.
SDG Housessa työskentelevät ovat sitoutuneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Suomi kulkee kiertotalouden eturintamassa

Ennen matkaa Telavalue-tutkimusryhmä oli katsonut Hollannin kiertotaloutta edistäviä tahoja ylöspäin ja pitänyt Suomea suhteessa Hollantiin “pikkusisaruksen” asemassa. Matka sai kuitenkin ymmärtämään, että vaikka Hollannissa tehdäänkin kiertotalouden saralla todella hienoja juttuja, niin ero Suomeen ei ole enää suuri. Päinvastoin joissain asioissa ollaan jopa edellä. Etenkin yhteistyö eri organisaatioiden kesken vaikuttaisi olevan Suomessa laaja-alaisempaa kuin Hollannissa.

“Suomessa tehdään todella kiinnostavia asioita ja meidän toiminta on kansainvälisesti merkittävää”, kertoo Nurmi.

Matka toimi muistutuksena siitä, kuinka hyödyllistä on tavata muita kiertotalouden parissa työskenteleviä ihmisiä. Aina ei tarvitse mennä edes ulkomaille, sillä Suomessakin riittää tahoja, keiltä voi oppia uutta.

“Ei välttämättä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, mutta kalaan on kuitenkin lähdettävä, jotta kohtaaminen voi syntyä”, toteaa Mäkiö.

Salla Piirainen