KAPOJAT: matkablogi – Miksi Suomessa ei ole kuituhampun tuotantoa?

Tämän kysymyksen on esittänyt minulle useampi henkilöä lähiaikoina ja pohdin asiaa matkalla Ouluun katsomaan kuituhamppua viljelyttäneen ja jalostaneen Hemka Oy:n konkurssipesän jäämistöjä. Pääsin samalla reissulla tutustumaan myös oululaisen kemianalan yrityksen Brightplus tiloihin ja kehitystyöhön. Yritys valmistaa teollisuuden sivuvirroista biopohjaisia pinnoitteita tekstiileihin, pakkauksiin ja lasituotteisiin. He ovat yksi niistä yrityksistä, jotka voisivat prosessoida hampun tuotannon sivuvirtoja tulevaisuudessa ja vahvaa kosketuspintaa löytyy myös poistotekstiilivalmisteiden käsittelyyn. Kaiken kaikkiaan heidän patenttinsa ja osaamisensa ovat huippuluokkaa ja vierailusta nousi innostus suomalaiseen tekemiseen (ja ylpeys oululaiseen osaamiseen ja toimintakulttuuriin).

Käsittelen tässä blogissa enemmän hamppu-teemaa ja alussa esitettyä kysymystä. 

Olen ollut 15 vuoden aikana tekemisissä kolmen kuituhamppua jalostaneen kotimaisen yrityksen kanssa enemmän tai vähemmän. Tunnen niiden tarinat osittain, toisten lähemmin kuin toisten. Kaikkien näiden alkua yhtenäistää syvä usko ja tieto hampun tuotannon ympäristöhyödyistä ja raaka-aineen monipuolisesta käytöstä. Jokainen projekti on vienyt kokonaisuutta eteenpäin ja tuottanut arvokasta tietoa seuraaville, paljastanut kompastuskiviä ja näyttänyt mikä voi toimia.

Kuituhampun tuotantoketjun kehittäminen ja saaminen toimivaksi on kokonaan uuden teollisuudenalan luomista. On ymmärrettävää, että sen käynnistämiseen ja liiketoiminnan hakemiseen liittyy kasvukipuja. Näistä konkurssit ovat karvaita niille, jotka joutuvat niiden maksumiehiksi. En ihan usko, että suomalaisessa kulttuurissa ymmärretään konkurssien tuomaa oppia samalla tavalla, kuin vaikkapa Yhdysvalloissa. Kaikkia kolmea yritystä yhdistää viljelyn ja viljelytyksen kehittäminen ja viljelykokemuksen hankkiminen, laitteiston/linjastojen kehitys sekä yhtäaikainen kehitystyö raaka-aineiden sekä markkinoiden suhteen. Voisin sanoa, että prosessoinnin ja investointien hankkimisen puolella kaikki yhdistää myös varovaisuus. Esimerkiksi kuidutuslinjastot ovat olleet käytettyinä hankittuja ja riittävän suurta investointipohjaa ei ole ryhdytty hankimaan ajoissa alun käytännöntoiminnan ja kuolemanlaaksojen ylipääsemiseksi.  

Jos jotain ulkopuolisen silmin ja alaa läheltä seuranneena voisin sanoa kuituhampun jalostamisesta on, että raaka-aine on haastava prosessoida sen vahvan kuidun vuoksi. Suomalaiseen kuituhampun viljelyyn tulee omia nyansseja kevätkorjuun vuoksi. Lisäksi se vaatii 1. viimeisen päälle toimivan prosessointilinjaston ja laitteen, jolle löytyy luotettava toimittaja ja varaosat, 2. yksinään raaka-aineeksi jalostaminen (kuidun ja päistäreen myynti) ei näytä kannattavalta, hampun kuidutuslinjaston yhteyteen tarvitaan jalostustoimintaa pidemmälle puolivalmisteisiin tai loppusovelluksiin ja 3. toiminnan aloittamiseen tarvitaan erittäin vakaa ja riittävä rahoituspohja resurssien varmistamiseksi (teollisen ja fyysisen toiminnan ylös ajaminen ja kannattavaksi saaminen ei tapahdu hetkessä) sekä 4. Viljelyn pinta-alaa kasvatetaan tuotannon mukana, ei etupainoisesti.  

Hemka Oy oli rohkea viljelypinta-alan lisäämisessä, sitä oli viimeisenä toimintavuotena noin tuhat hehtaaria. Aiemmat yritykset ovat viljelyttäneet hamppua noin 300 hehtaarin alalla vuosittain ja tuo määrä on erittäin pieni teollista tuotantoa ajatellen. Hemkan osalta asiaa voi katsoa niin, että marssijärjestys ei ollut viisasta. Tuotantokapasiteettia ei ollut rakennettu valmiiksi tuolle määrälle ja korsipaaleja oli vaikea myydä prosessoitavaksi kenellekään muulle siinä olevan pitkän kuidun vuoksi, lisäksi paalien rahtaaminen on arvokasta ja nostaa raaka-aineen hintaa. Asiaa voi jaaritella, mutta katsoa myös niin, että tapaus osoitti viljelijöillä olevan kuituhampun viljelyyn halukkuutta. Hemkan konkurssi ja viljelijöiden tappio loi kuitenkin huolen siitä, ryhtyykö kukaan enää viljelemään kuituhamppua Suomessa?  

Suomessa ”Käytössä olevasta maatalousmaasta noin 2 miljoonaa hehtaaria on viljeltyä. Tästä alasta noin puolet, miljoona hehtaaria, on viljanviljelyksessä. Toinen puolisko pelto-alasta on joko nurmikäytössä, muiden kasvien viljelyksessä tai kesantona.” Lähde MTK 1.4.2026. Lisäksi Luken tilastoissa viljelytiloja oli Suomessa vuonna 2024 vajaa 3500, tuo luku vähenee jatkuvasti. Jos hamppua on viljelty 15 vuoden aikana kolmen yrityksen toimesta yhteenlaskettuna muutama tuhat hehtaaria muutaman kymmenen viljelijän voimin, voisi ajatella, että viljelypotentiaalia on edelleen, kun palaset saadaan paikalleen. Kuituhamppu sopii ravintokasvien viljelykiertoon ja sitä voidaan viljellä Oulun korkeudelle asti. Onhan sitä viljelty satojen vuosien ajan pohjoisemmassakin, mutta todelliset satotasot tulisi selvittää käytännössä.

Teemme KAPOJAT-hankkeessa töitä hamppukuidun jalosteiden kehittämisessä. Lisäksi on tärkeää selvittää arvoverkon toimijat ja mitkä ovat todella markkinavetoiset sovellukset hampulle. Kuinka paljon toimijoilla on tarvetta kuidulle, mitkä ovat tulevaisuuden näkymät, entä raaka-aineen laatuvaatimukset? Paljonko jalostuslinjastot maksavat investointeina, mitä osia jalostuksen yhteyteen tulee? Mikä osuus on kemiallisilla prosesseilla, vai saadaanko mekaanisella jalostuksella kaupallinen kannattavuus aikaiseksi? 

Suomessa ei ole kuituhampun jalostusta tällä hetkellä. Näkemykseni on, että huolellisen pohjatyön kautta, johon kuuluu myös ymmärrys aiemmasta opitusta, jalostus on vielä mahdollista ja sanoisinko välttämätöntä. Hamppu ei tule olemaan edullisin raaka-aine ja siksi se kannattaa jalostaa pitkälle kotimaassa. Suomalainen biotalous ei voi pohjautua yksin metsäteollisuuteen ja hampusta pystymme vielä löytämään kannattavuuden osaavien toimijoiden ja investointien avulla. Lisäksi nopeasti uusiutuvien raaka-aineiden ja jalosteiden tarve kasvaa maailmalla jatkuvasti.  

Kutsun sinua olemaan meihin yhteydessä, jos yrityksellänne on jäänyt pöytälaatikkoon hamppuun pohjautuva tuote, kehitystyö tai tiedät, että teillä olisi raaka-aineelle käyttöä tulevaisuudessa. Yhdessä voimme luoda edellytykset kuituhampun kannattavalle tuotannolle ja vientimarkkinoille Suomessa. 

Kirjoittajana Kapojat-hankkeen asiantuntija Noora Norokytö, Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmästä.