”Mikseivät ne tee mitään?”
Teksti: Kati Levola, Aijuu
Ihmiset ovat järkyttyneitä. Tieto tekstiilien ympäristövaikutuksista on saavuttanut viimeisen vuoden parin aikana yhä useammat. Monet haluavat toimia ympäristön puolesta ja tehdä asialle jotain! Jotkut vähentävät kuluttamistaan tai alkavat tehdä hankintoja kirpputorilta, jotkut alkavat yhä tarkemmin miettiä vaatteen alkuperää ja materiaalia.
Mutta mitä tehdä vanhoille tekstiileille? Nyppyyntyneille, rispaantuneille, venyneille? Tai epämuodikkaiksi käyneille? Koska harvassa taloudessa enää esim. kudotaan räsymattoja, ei vanhoille tekstiileille ole oikein mitään käyttöä. Siivousrättejäkään ei määrättömästi tarvitse. Roskikseen heittäminen tuntuu väärältä tai ainakin haaskaukselta. Johan tällekin vaatteelle nyt vielä olisi jollain jotain käyttöä!
Monet haluavat viedä vanhat vaatteet ja tekstiilit ”kierrätykseen”. Mikseivät ”ne” järjestä samanlaista keräystä kuin vaikkapa lasille ja metallille? Hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyslaatikoihin kertyy paljon huonokuntoisia tekstiilejä, jotka olisi itsekin voitu suoraan laittaa sekajätteeseen.
Kuluttajien on vaikea hahmottaa, mitä tekstiilille tapahtuu sen jälkeen, kun he siitä luopuvat. Kun tekstiili vain saadaan vietyä johonkin keräyspisteeseen, ajatellaan se jo kierrätetyksi. Mutta matkalla on paljon kysymyksiä:
- Miten tekstiili pitää kerätä, ettei se mene piloille?
- Kuka tekstiiliä käsittelee ja miten ja missä se lajitellaan? Voiko käsittelijälle ja lajittelijalle koitua tästä jotain vaaraa?
- Voidaanko tekstiiliä uudelleenkäyttää jollain tavalla?
- Miten materiaali voidaan kierrättää uusiksi kuiduiksi, langoiksi, neuloksiksi ja kankaiksi?
- Mitä tuotteita voidaan tehdä? Kuka niitä tekee? Kuka niitä myy, kuka ostaa?
- Miten lainsäädäntö tai ohjeistukset ja standardit vaikuttavat asiaan?
- Ketkä rakentavat ja maksavat kaikki nämä vaiheet?
Poistotekstiilien kerääminen ja hyötykäyttö vaatii paljon kokeilemista, suunnittelua, organisoimista, monien julkisten ja yksityisten toimijoiden ja viranomaisten yhteistyötä sekä suuriakin rahallisia investointeja jo ennen kuin se on kuluttajalle edes näkyvissä. Asia on tavallisen kuluttajan näkökulmasta turhauttava, jopa suututtava: ”Mikseivät ne tee mitään?” ”Kerättiinhän näitä silloinkin! (Viittaa johonkin kokeiluun.) Eikö siitä muka ollutkaan mitään hyötyä! Eli ei kierrättämisestä ole mitään hyötyä! Pelkkää huijausta!”
Uuden ja hyvän toimintatavan löytämiseen menee oma aikansa. Onneksi Telaketju-yhteisö on tehnyt jo pitkään töitä asian eteen, ja ratkaisuja on löytynyt ja uusia kehitteillä. Kuluttajalle mahdollisimman lyhyt ja helppo palvelupolku on tärkeä. Sitä odotellessa hän tarvitsee avointa ja luotettavaa tietoa. Onneksi sitä on tarjolla mm. Telaketjun sivuilta.
Kati Levola
Aijuu
Miksi olemme mukana Telaketjussa?
Olen Kati Levola, konsultti, kouluttaja, peruskoulun opettaja, yrittäjyyskasvattaja ja opiskelija. Yritykseni Aijuu luennoi ja kouluttaa sekä tuottaa palveluita erilaisissa yrittäjyyskasvatukseen, yrittäjyyteen ja liiketalouteen liittyvissä projekteissa. Käsityöopettajana toimiessani havahduin tekstiilien ympäristövaikutuksiin ja kuluttamisen kestämättömyyteen, ja olenkin perehtynyt opinnoissani kiertotalouteen. Pidän sitä myös olennaisena osana yrittäjyyskasvatusta. Aijuun ensimmäisiä kokeiluja oli Tekstiilikierratys.fi -sivusto, jonka tarkoitus oli saada ylimääräiset ja käytetyt tekstiilimateriaalit, käsityötarvikkeet yms. liikkeelle kaappien ja varastojen perukoilta. Telaketjussa olen mukana etsimässä tutkittua tietoa, oppimassa ja antamassa oman osaamiseni verkoston käyttöön.
Telaketjun blogissa julkaistaan verkostoon kuuluvien yritysten ja organisaatioiden ajatuksia tekstiilien kiertotaloudesta ja työstä sen edistämiseksi.