Tekstiilien kestävä tulevaisuus
Nyt puhutaan tekstiileistä! -blogisarjassa on tutustuttu poistotekstiiliin eri näkökulmista. Sarjassa on selvitetty tekstiilin materiaaleja, valmistusta ja huoltoa. Lisäksi sarjassa on käsitelty tekstiilin keräystä ja lajittelua sekä tekstiilien kiertotaloutta kehittävää verkostoa. Viimeisessä osassa kurkistetaan tulevaisuuteen. Se ei ehkä ole kovinkaan kaukana.
Millaisena näet tekstiilien kestävän tulevaisuuden?
Hanna Salmenperä, SYKE
Uskon, että tekstiilien kestävä tulevaisuus järjestyy tavalla tai toisella. Kestävä tulevaisuus ei tarkoita, että hoidetaan pelkästään tätä tekstiilien kierron loppupäätä vaan myös alkupää, eli tuotteiden suunnittelu ja tuotanto, tulevat muuttumaan. On myös paljon muita seikkoja, jotka pitää huomioida, kuten esimerkiksi haitalliset aineet. Kiertojen turvaaminen ei ole itseisarvo, vaan samalla on pidettävä huolta, että se on järkevää myös ympäristön kannalta.
Rinna Saramäki
Tekstiilien kestävä tulevaisuus ei ole pelkästään teknisiä kehitysaskeleita, sillä myös kuluttajien suhtautuminen tekstiilien kulutukseen tulee muuttumaan. Toivon, että tulevaisuudessa kehitetään jonkinlaisia digitaalisia työkaluja, joiden avulla ihmiset saavat yhtä paljon iloa ja sosiaalista mielihyvää vaatteistaan kuin nykyään mutta vähemmällä konkreettisella kulutuksella. Esimerkiksi jollakin älylaitteella voisi skannata tekstiiliä ja laite kertoisi, miten hyvin tekstiili tulee kestämään pesua.
Niina Sinisalo, Kainotar Oy
Tällä hetkellä tapahtuu paljon: kierrätyskuidut ja niiden käyttö ovat valtaamassa alaa ja puuvillalle kehitetään korvaavia kuituja muun muassa puukuidusta. Mekin Kainolla toivomme, että saisimme tällaisia uusia lankoja koneillemme kokeiltavaksi ja mahdollisesti käyttöönkin, ja seuraamme aktiivisesti esimerkiksi juuri kierrätettävien kuitujen kehitystä. Lisäksi alalla pyritään siihen, että hyvät materiaalit voitaisiin uudelleentyöstää materiaaleiksi, joista saataisiin jälleen valmistettua vaatteita.
Näen siis tulevaisuuden valoisampana. Nyt tehdään paljon työtä sen eteen, että kuluttaminen itsessään vähenisi ja olisi valikoivampaa ja tiedostavampaa – eli ostettaisiin vähemmän mutta parempaa, paremmissa oloissa ja paremmista materiaaleista tehtyä.
Katariina Juurikkala, Marttaliitto
Ajattelisin, että meillä kuluttajilla on iso vastuu valintojen tekemisestä ja oman ostokäyttäytymisemme tarkastelussa. Omilla valinnoillamme ja muutoksillamme ekologisempaan ja vastuullisempaan suuntaan voimme olla rakentamassa myös pikkuaskelin muutosta kestävään tulevaisuuteen.
Päivi Lintula ja Hanna Vänni, TST-Texvex
Toivoisimme, että vaateteollisuudessa havahduttaisiin, ettei rajallisilla luonnonvaroilla voi enää jatkaa tällaista ylituotantoa. Myös kuluttajien olisi hyvä tarkastella omia tottumuksiaan: tarvitseeko välttämättä viittätoista T-paitaa ja pitääkö aina ostaa lisää uutta?
Kuluttaja voisi käyttää harkintaa siinä, millaisia tuotteita ostaa, ja valita tuotteita myös ekologisten arvojen pohjalta. Kannattaako esimerkiksi hankkia kertakäyttöistä akryylineuletta, joka on heti ensimmäisen pesun jälkeen aivan järkyttävässä kunnossa?
Aiheesta kaivataan valistusta, keskustelua ja tietoisuuden lisäämistä. Monet eivät vielä aidosti tiedä valintojensa vaikutuksia. Moni meille työllistettynä tullut on alkanut miettiä omia kulutustottumuksiaan nähtyään, kuinka paljon tänne tulee lajiteltavaksi poistotekstiiliä koko ajan. Tällainen havahtuminen on tehokas keino toimintatapojen muutokseen.
Henna Knuutila, Turun ammattikorkeakoulu
Näen kestävän tulevaisuuden palveluissa ja toivoisin, että vaatteiden omistamisesta siirryttäisiin vaatetukseen. Toivon, että ihmiset alkaisivat arvostaa omia tekstiilejään.
Näen myös paluun kestäviin ja pitkäikäisiin ratkaisuihin. Pienemmät yritykset nousevat markkinoille, ja kivijalkamyymälöissä saa palvelua ja pääsee nauttimaan itse ostotilanteesta. Hinta saisi nousta, jotta se kattaisi kaikki tekstiilin tuotantovaikutukset. Näin vaatekappaleen hinta olisi sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti oikealla tasolla.
Teksti on osa Nyt puhutaan tekstiileistä! -blogisarjaa, jossa otetaan suurennuslasi käteen ja syvennytään tekstiileihin.