Kestävämpiä tekstiilipalveluja datan avulla

Tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutukset ovat yksi keskeisistä kestävyyshaasteistamme. Uudet ekosuunnittelumääräykset koskien vaatteita ja kodintekstiilejä ovat yksi askel kohti kestävämpää tulevaisuutta. Tutkimukset osoittavat, että vaatteiden käyttöiän pidentäminen yhdeksällä kuukaudella vähentää niiden vesijalanjälkeä ja hiilijalanjälkeä 20–30 prosentilla. Tekstiilien laadun parantaminen on keskeisin tekijä niiden pidemmän käyttöiän varmistamisessa. Tuotteen on kestettävä käyttöä, täyttäen samalla käyttötarkoituksen vaatimukset: materiaalit, malli ja ulkonäkö. Yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta uskoo, että vaatteiden tulisi kestää pidempään. Tuotetta pitäisi käyttää loppuun saakka eikä sitä saa hylätä ennenaikaisesti. Vaatteen alkuperäisen hinnan ja korjauskustannuksen suhde sekä korjauspalvelujen saatavuus nähdään usein esteinä kestävälle kuluttamiselle.

Tekstiilituotteen elinkaaren ajalta kerätty tieto mahdollistaisi tekstiilin käyttöiän maksimoinnin sekä pitkällä aikavälillä tuotesuunnittelun ja -valmistuksen ohjaamisen kestäviin valintoihin. On mahdollista vähentää tuotteiden määrää samalla kun lisätään niiden elinikää ja ylläpidetään tai jopa kasvatetaan voittoja. Nykyisin suurinta osaa tekstiilituotteista ei kuitenkaan kyetä seuraamaan elinkaaren eri vaiheissa, vaikka poikkeuksiakin on. Esimerkiksi työvaatepalveluissa tuotekohtainen seuranta on arkipäivää. Yleisesti käytetty RFID-teknologia on luotettavaa ja sen käyttö on taloudellisesti kannattavaa. Seurannan toteuttaminen on helppoa suljetussa yhden toimijan järjestelmässä. Asiakkaat ja työvaatteiden käyttäjät hyväksyvät seurannan, koska se tuo heillekin säästöjä. Nykyinen seuranta keskittyy työvaatteiden tarjoajien ja käyttäjien työnkulun ja palveluiden optimointiin. Tulevaisuuden mahdollisuuksiksi on tunnistettu tuotteen jäljellä olevan käyttöiän ennustaminen, tuotteen kulutuksen keston ja pesukertojen mittaaminen sekä tuotteen poistosyyn tunnistaminen.

Kuluttajatuotteissakin elinkaariseurannan toteuttaminen olisi teknisesti mahdollista, mutta haasteena nähdään kustannukset sekä yksityisyydensuojan vaarantuminen. Nykyiset ratkaisut perustuvat lähinnä tuotteiden käyttäjien itse käsin keräämään tietoon ja niiden tavoitteena on tarjota erilaisia vaihtoehtoja vaatevalikoiman hallintaan. Tulevaisuudessa tekstiilituotteen elinkaaren ajalta kerätty tieto mahdollistaisi aivan uudenlaisia palveluita. Esimerkiksi uusien datapohjaisten palveluiden avulla voitaisiin

• Laskea valmistajalle tuotteen elinkaaren lopussa kohdistettavaa poistoveroa, kun voidaan osoittaa, että tuote on ollut käytössä mahdollisimman pitkään
• Auttaa kuluttajaa tekemään omaan tyyliin sopivia tuotevalintoja kulutuskäyttäytymistä mittaavan tiedon pohjalta – ”Vuonna 2023 92,3 % käyttämistäsi vaatteista oli mustia”
• Jakaa kuluttajakohtaiset kuitukiintiöt, jotta voitaisiin varmistaa, ettei tekstiilimateriaalia varastoida käyttämättömänä koteihin.

Yhteiskunta hyötyisi erilaisista dataohjautuvista palveluista, mikäli niiden vaikutuksesta tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutukset vähenisivät. EU-tason ja kansallinen lainsäädäntö vaikuttavat merkittävästi dataohjautuvien palveluiden kehitykseen ja datan rooliin tekstiilialalla kiertotaloudessa. Digitaalinen tuotepassi avaa uusia mahdollisuuksia myös tekstiiliteollisuudessa. Tuotepassin sisällön määrittelyyn vaikuttaa suuresti datan suunniteltu käyttökohde. Erityyppiset palvelut vaatteen elinkaaren aikana ja eri vaiheissa tarvitsevat usein myös erilaista dataa, mikä tekee datavaatimusten minimoisesta haastavaa. Datan minimoiminen olisi luonnollisesti datan hallinnan näkökulmasta järkevää. Kokonaisuudessaan tavoitteena on luoda kestävämpi ja vastuullisempi tekstiiliteollisuus, joka palvelee paremmin niin yrityksiä kuin kuluttajiakin.

Satu-Marja Mäkelä, Sari Järvinen & Hannu Tanner, VTT

Tutustu raporttiin Traceability, transparency & product data in CE – “Minimum viable product” of textile data
Tutustu MVP-raportin liitteeseen
Tutustu raporttiin Data-driven service concepts