Arkivaatteet lainattuina kotiin kaksi kuukautta

Telaketjun vaatelainauskokeiluun haki yli 270 ihmistä, joista noin 90 % oli naisia, enemmistö 26–45-vuotiaita. Kokeiluun valituista 20:stä myös enemmistö edusti samaa viiteryhmää, jonka etukäteen ajateltiinkin olevan potentiaalisinta kohderyhmää vastaavalle lainauspalvelulle.

”On oikeastaan melko käsittämätöntä, ettei keski-ikäisiä miehiä nähdä kohderyhmänä tällaiselle palvelulle, koska jos töissä käyttää vaikkapa kauluspaitoja, näin ne saa aina viikoksi valmiina, eikä tarvitse viikoittain stressata työvaatteista,” toteaa Toni Hermelin, joka keski-ikäisenä, rakennusalalla työskentelevänä miehenä oli vähemmistöä kokeiluun hakeneiden ja osallistuneiden joukossa.

Kaikkea ei tarvitse omistaa

Eeva Hauta-Heikkilä puolestaan edustaa enemmistöä kokeilun hakijoista – ja osallistujista. Hän toteaa vaatelainauksen tuntuneen ajatuksena kaukaiselta ja palvelun tarpeen omassa arjessa mietityttäneen; hän hakikin mukaan kokeiluun nähdäkseen, muuttaisiko se hänen käsitystään jotenkin. Tuote palveluna -malli oli etukäteen Hauta-Heikkilälle melko vieras.

Eeva Hauta-Heikkilä kertoo huolehtivansa hyvin omistakin vaatteistaan, eikä hän kokenut suurta eroa siinä, onko kyseessä lainavaate vai oma. Vaatteiden lainaamisen hän arvelee vähentävän tarvittavaa kaappitilaa, kun vaatteet tulevat käyttöön kausikohtaisesti, ja kokeilun yksi parhaista puolista oli se, että joku muu pesi vaatteet ja huolehti, että ne olivat ehjät ja siistit: ”Sehän tuntui ihanalta!”

Juuri aikaa vievän vaatehuollon jäämisen pois arjesta Hauta-Heikkilä arvelee olevan suuren syyn sille, että hänen viiteryhmänsä, kolmekymppiset työssäkäyvät naiset, ovat innostuneimpia vaatelainauspalvelusta. Hän nostaa esiin myös kulutushysterian vastarinnan. ”Ajatus siitä, että kaikkea ei tarvitse omistaa, on meidän ikäluokalle jo normaalia.”

Lähipiirin ihmiset, joiden kanssa Eeva Hauta-Heikkilä kokeiluun osallistumisestaan keskusteli, kokivat juhlapukeutumisen luonnollisimpana vaatelainauksen kohteena. Hän itse arvelee, että hän voisi ensisijaisesti käyttää lainauspalvelua siistiä casual-tyyliä edellyttävän toimistotyön työvaatteille tai juuri juhlaan. Lisäksi hän mainitsee talven ulkovaatteet potentiaalisena lainauskohteena. ”Ehkä tuo arkivaate voisi löytyä kaapista, varsinkin kun näin vauvan kanssa vaate saattaa olla nopeastikin likapyykissä.” Lainauskokeilussa, jossa osallistujat eivät itse lainavaatteita pesseet, häntä harmittikin, jos jokin vaate likaantui ennen vaihtoaikaa eikä sitä saanutkaan päälle.

Kiertotalous kiinnostaa

Toni Hermelinille tuote palveluna -konsepti oli tuttu hänen insinööriopintoihinsa sisällyttämiltään Turun ammattikorkeakoulun kiertotalouskursseilta, joiden kautta mielenkiinto aiheeseen heräsi. Hän yrittää myös työssään etsiä vastaavia ratkaisuja ja hyödynnettäviä palveluntarjoajia. Rakennusalalla perinteisesti työkalujen ja -koneiden vuokraus on niin arkipäivää, että sitä ei edes ajatella kiertotalouden mukaisena toimintana, ja moni yritys hankkii työvaatteetkin palveluna.

”Uutta oli se, että tuote palveluna -malli voisi kohdentua arkielämäänkin. Erityisesti kodintekstiilit palveluna olisi kiinnostava konsepti,” Hermelin toteaa. Kokeiluun hän haki mukaan, koska Pure Waste vaatebrändinä kiinnosti ja ajatus siitä, että joku muu pitäisi huolta erityisesti kauluspaidoista ja neuleista, houkutteli: ”lapset kutistivat juuri hyvän neuleeni pesussa.”

Lainauskokeiluun osallistumisen Toni Hermelin kertoo osoittaneen, miten vähän hän lopulta käyttää erilaisia vaatteita perustyöviikon aikana, kun työvaatteet tulevat työnantajalta: ”Välillä en ehtinyt käyttää kaikkia lainavaatteita ennen kuin ne on lähetetty pesuun. On ollut yllätys, miten pientä oma arkivaatekierto lopulta on.” Lainavaatteiden käytön hän ei kokenut eroavan omien vaatteiden pitämisestä mitenkään, ja kun postin pakettiautomaattia opetteli käyttämään, lainavaatepakettien nouto ja palautus sujui Turun keskusta-alueella asuvalta helposti. ”Opin senkin, että postin automaatteja voi käyttää myös palauttamiseen.”

Kokeilu on herättänyt mielenkiintoa myös Hermelinin työympäristössä, kun hän on osallistumisestaan kertonut. Erityisesti nuoremmat kollegat ovat osoittaneet kiinnostusta lainauspalvelua kohtaan.

Miksi sitten keski-ikäiset miehet eivät ole keskeistä kohderyhmää vaatteiden lainauspalvelulle, jos tarvetta työssä pidettäville vaatteille olisikin? ”Ehkä me olemme näin kärjistäen tottuneet, että kotona joku pesee pyykit puolestamme, niin asiaa ei tarvitse miettiä. Lisäksi keski-ikäiset eivät usein ole kasvaneet ympäristössä, jossa jakamistalouteen tai vastaavaan olisi paljon kosketuspintaa.” Lisäksi Hermelin arvioi muiden kuin töissä käytettävien vaatteiden tarpeen olevan niin vähäisen, että lainaaminen pelkkää viikonloppua varten ei kannata. Alusvaatteita ei kuitenkaan haluta käyttää lainattuina, ja T-paitakin tuntuu niin henkilökohtaiselta, että sellaisen lainaaminen on rajatapaus.

Toisaalta Hermelin korostaa, että jos työnantaja ei tarjoaisi vaatteita, hän olisi helposti tällaisen palvelun asiakas. ”Vaatteiden kausivaihdeltavuus pitäisi tietysti olla mahdollista, ja ehkä vaihtoväliä pitäisi itse pystyä säätelemään vaikkapa ihan tapauskohtaisesti, jotta vältyttäisiin turhilta lähetyksiltä ja pesuilta.”

Pure Wasten arkivaatteet palveluna -kokeilu toteutettiin syys-marraskuussa 2020 osana Telaketju 2 -hanketta. Kokeilua mainostettiin Telaketjun sosiaalisessa mediassa, ja hakijoista valittiin osallistujiksi kattava joukko eri-ikäisiä, -sukupuolisia ja työssäkäyntistatukseltaan erilaisia ihmisiä, joilla oli erilaisia vaatehuoltotapoja ja aiempia vuokrauskokemuksia, kuitenkin niin, että hakijoissa enemmistössä olleita viiteryhmiä oli osallistujissakin suurempi osa.

Ilona Engblom, Turun ammattikorkeakoulu