Utopia ympäristöystävällisemmistä vaatepalautuksista
Leikitäänkö hetki utopiaa? Utopiaa, jossa kuluttajat ostaisivat verkkokaupasta vain tarpeeseen jo tilaushetkellä tarkkaan harkittuja vaatteita? Utopiaa, jossa vaatteiden tuotetiedot olisivat verkkokaupassa niin informatiivisia, että kuluttaja ei enää keksi, mitä muita tietoja voisi kaivata haluamastaan vaatteesta? Utopiaa, jossa kuluttaja ei koe tarvetta palauttaa tilaamaansa vaatetta tai jos tämä tarve tulee, niin tietäisi vaatteen menevän uudelleen myyntiin roskiksen sijaan? Eikö olisikin mahtavaa, jos tämä ei olisi vain utopiaa vaan todellisuutta?
Niinpä.
Vaatteiden ostaminen verkkokaupasta on tällä hetkellä isossa nosteessa. Useimmat suomalaiset valitsevatkin mieluummin ostamisen verkkokaupasta kuin asioimisen itse kivijalkaliikkeessä. Maailma ympärillämme on rakennettu kiireen ympärille, ja verkkokaupoissa asioinnissa säästetyillä minuuteilla on kuluttajille merkitystä. Verkkokaupassa voi myös asioida koska tahansa, vaikka aamuyön pikkutunneilla, ja ostaminen onkin siirtynyt juuri tämän vuoksi enenevissä määrin kotisohvan rauhaan. Vaatteita tilataan montaa eri kokoa ja väriä kotiin sovitukseen, ja sopimattomat palautetaan takaisin. Sosiaalinen media on myös lisännyt vaatteiden tilaamista vain yhtä käyttökertaa varten.
Osa ongelmaa on kuluttajien tietämättömyys vaatepalautusten ympäristöongelmista. Tutkimusten mukaan yli 60 prosenttia suomalaisista ei tiedä, mitä vaatteille tapahtuu palautuksen jälkeen. Tämä ainakin osittain sen vuoksi, että asiasta ei puhuta avoimesti ja tietoa on vaikea löytää. Vain osa verkkokaupoista kertoo suoraan, miten palautusten kanssa toimitaan. Matala kynnys palauttamiseen kasvattaa kuitenkin tutkimusten mukaan ympäristöongelmia.
Palauttamisen ympäristövaikutuksia tuottaa vaatepalautusten jatkokäsittelyn lisäksi kuljetukset, varastointi sekä käytetyt pakkausmateriaalit. Vaatepalautusten käsittely on myös kustannuskysymys. Tällä hetkellä yrityksille tulee halvemmaksi laittaa tuote suoraan roskikseen kuin vaihtoehtoisesti kunnostaa se takaisin myyntikelpoiseksi.
Verkkokauppoja tarkasteltaessa on selvää, että näillä verkkoalustoilla ei vielä hyödynnetä kaikkia keinoja vaatepalautusten vähentämiseen. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että kilpailuasetelmat ja lainsäädännöt tukevat tällä hetkellä liiketoimintamallia, jossa kilpaillaan siitä, kenellä on enemmän etuja annettavana. Edut ovat yleensä kannustimia ostaa enemmän esimerkiksi ilmaisten toimitusten varjolla. Tämä taas lisää palautusten määrää, koska kuluttajat ostavat tällöin usein tarpeettomia tuotteita.
Turhat palautukset historiaan?
Miten vaatteiden verkkokauppaa pitäisi sitten parantaa, jotta turhat palautukset vähenisivät ja alussa esitetty utopia toteutuisi? Jotkut verkkokaupat ovat jo kehitelleet tähän ratkaisuja. Palautuksia laitetaan mm. outlet-osastoille myyntiin alennettuihin hintoihin tai lähetetään hyväntekeväisyyteen. Myös erilaisia päästökompensaatioratkaisuja on kehitetty joko niin, että yritys itse maksaa niitä ennaltaehkäisevästi tai sellaista tarjotaan kuluttajalle tilauksen yhteydessä maksettavaksi.
Tilauksien määrää on myös alettu rajoittaa, jos kuluttaja tilaa jatkuvasti tuotteista eri kokoja tai värejä ja palauttaa sopimattomat. Tällä keinolla ei siis niinkään kielletä palauttamista, mutta estetään epätoivottu kuluttajakäyttäytyminen. Parhaiten palautuksia on pystytty rajoittamaan laittamalla palautukset maksullisiksi. Näin kuluttaja harkitsee ostoksiaan tarkemmin ennen tilausta.
Vaatteiden verkkokaupan kehityksestä puhuttaessa tulee väistämättä myös mieleen kokotaulukot ja niiden puutteet. Kokotaulukoissa on usein todella suppeasti tietoa vaatteista, ja eri brändeillä kokojen mitat vaihtelevat. Suurin osa kuluttajista on sitä mieltä, että kokotaulukot voisivat olla informatiivisempia ja kansainvälisesti yhdenmukaisia. Kokotaulukoiden yhdennäköistäminen vähentäisi palautusten määrää. Kokotaulukoihin kaivataan myös enemmän tietoa vartalon eri mittasuhteista sekä malleihin enemmän erinäköisiä ihmisiä. Myös mallin mitat ja käyttämä koko koetaan ostopäätöstä helpottavaksi tekijäksi.
Yhteiset pelisäännöt avuksi
Utopian toteutumiseksi olisi myös otettava käyttöön lakisääteisiä sekä taloudellisia ohjauskeinoja. Puutteita löytyy niin viestinnässä, maksupolitiikassa kuin verotuksessa. Tällä hetkellä vaatteiden verkkokauppa tuntuu olevan kuin villi länsi, jossa vastuu vaatepalautusten tuottamista ympäristöongelmista siirretään lähes täysin kuluttajille. Kuluttajia ohjataan verkkokaupoissa väärään suuntaan eli kuluttamaan enemmän, jotta he saisivat enemmän ilmaisia etuja. Näin vastuu ympäristöä haittaavasta ostokäyttäytymisestä on vain kuluttajan harteilla. Ottaen huomioon heidän vähäisen tietämyksensä vaatepalautusten ympäristöongelmista, on tämä vastuu aivan liian suuri vain kuluttajien kannettavaksi.
Ilman verkkokaupoille määriteltyjä yhteisiä pelisääntöjä, verkkokaupat voivat jatkaa tällä samalla kaavalla, eikä tästä hyödy kukaan osapuolista: ei verkkokauppa tai kuluttaja, saati sitten ympäristö. Olisikin hienoa, jos tulevaisuudessa kilpailtaisiin ennen kaikkea verkkokaupan vastuullisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä.
Tämän päivän utopia voi olla tulevaisuudessa arkipäivää.
Minna Ainonen
Turun ammattikorkeakoulu
Energia- ja ympäristötekniikka