Sata tapaa olla vastuullinen
Vaateteollisuus on ollut myrskyn silmässä sekä paikoin varsin vastuuttomien toimintatapojensa että ilmastovaikutustensa takia. Vaatteiden alkuperä, tuotanto-olosuhteet ja vaatteita valmistavien työntekijöiden olot kiinnostavat yhä suurempaa osaa kuluttajista. Eri brändien vastuullisuuden arvioiminen on kuitenkin varsin moniulotteinen ja haasteellinen tehtävä.
Tähän haasteeseen vastaamaan hollantilainen kansalaisjärjestö Rank-a-brand (nykyinen Good on You) on kehittänyt pisteytysmenetelmän, jonka avulla vastuullisuuden eri lajeja on helpompi verrata keskenään. Brändiä arvioidaan sen ympäristötoimien ja ilmastotoimien sekä työelämä- ja ihmisoikeuksien toteutumisen mukaan. Arviointi tapahtuu sen perusteella, miten yritys viestii asioista omissa kanavissaan eli esimerkiksi verkkosivuillaan.
Arvioinnista kertyneen pistesaldon perusteella eri brändejä sitten ränkätään eli laitetaan paremmuusjärjestykseen. Suomessa virallisista ränkkäyksistä on huolehtinut Eettisen kaupan puolesta ry eli Eetti vapaaehtoisineen.
Telaketju 2 -hankkeessa sekä me opiskelijat että projektityöntekijät pääsimme kokeilemaan hankkeessa mukana olevien brändien ränkkäystä. Työ osoittautuikin todella haastavaksi!
Ränkkäyksen idea kuulostaa yksinkertaiselta: vertaillaan yrityksen tai brändin verkkosivuilla olevia tietoja arviointikriteeristöön ja pisteytetään firmoja sen mukaisesti. Kas näin: yrityksenne kertoo maksavansa ompelijoille elämiseen riittävää palkkaa – hienoa, saatte yhden pisteen! Mittaatte yrityksenne hiilidioksidipäästöt vuosittain, raportoitte niistä ja aiotte vähentää niitä – piste ja jälleen piste!
Käytäntö olikin sitten melko lailla hankalampaa. Pisteytettäviä kohtia on reilut kolmekymmentä, eikä niitä voi syyttää yksiselitteisiksi. Yritysten nettisivuja ja ränkkäysohjetta tuli luettua tuntikaupalla. Kun parikymmensivuista vastuullisuusraporttia kahlasi läpi kuudennentoista kerran etsien aietta vähentää hiilidioksidipäästöjä, oli ränkkääjä jo itsekin melkoisen sekaisin. Lopulta homma tuntui menevän lähes vainoharhaiseksi kyttäämiseksi: voisiko tuon sanamuodon tulkita aikeeksi vähentää jätejalanjälkeä? Kuinka paljon on ‘pääosa tuotannostamme’ prosentteina? 60 prosenttia? Vai ehkä 85 prosenttia? Voiko tästä antaa pisteen?
Jos brändin vastuullisuuden arviointi vaatii näin kovan panostuksen ja silti päästään näin epäluotettaviin tuloksiin, kuinka haastavaa se onkaan tavalliselle kuluttajalle?
Kriteereitä läpikäydessä tietopohja erilaisista kansainvälisistä määritelmistä sekä vastuullisuuden mittareista karttui mukavasti ja Googlen apuun oli turvauduttava jatkuvasti. Mikä olikaan työjärjestö ILO:n määrittelemä minimipalkka? Mitkä kaikki aineet lasketaan ryhmään hazardous chemicals? Kuten muutenkin uusissa asioissa, tässäkin taito karttui matkan varrella. Useampaa brändiä ränkätessä kävikin niin, että arvioinnin kohteena olleet yritykset taisivat saada varsin eriarvoista kohtelua osakseen; alkupään pisteytykset olivat varmasti huterammalla pohjalla kuin viimeiset. Kokemus ja harjaantuneisuus sekä hyvä englannin kielen taito lienevät ränkkääjän parhaita aseita.
Osa hankkeen yrityksistä oli pakko jättää arvioinnin ulkopuolelle. Yhtenäisyyden vuoksi käytimme vain yhtä, vaateteollisuuden arviointiin tarkoitettua kriteeristöä, joten se taipui huonosti muiden kuin tekstiiliyritysten arvioimiseen. Tuntuu, että osaa yrityksistä kriteeristö myös kohtelee hieman epäreilusti. Esimerkiksi kannustamalla vaatteidensa kierrättämiseen brändille kilahtaa piste, mutta vaikkapa mittavasta veden säästämisestä ei saa yhtään pistettä, vaikka se olisi yrityksen toiminnan keskiössä ja sen eteen olisi tehty töitä vuosia.
Päällimmäisenä ajatuksena prosessin jälkeen on, että vastuullisuusviestintä on vaikea laji ja sitä voi tehdä todella monella tavalla. Ja jos brändin vastuullisuuden arviointi vaatii näin kovan panostuksen ja silti päästään näin epäluotettaviin tuloksiin, kuinka haastavaa se onkaan tavalliselle kuluttajalle?
Tapoja olla vastuullinen on satoja – tapoja viestiä siitä on vielä enemmän. Suurin osa brändeistä viestii takuulla vastuullisuudestaan vilpittömin mielin, eikä ränkkäyksen tehtävänä olekaan yrittää ”narauttaa” yrityksiä niiden vastuuttomasta toiminnasta. Päinvastoin – on ilo antaa yritykselle sen ansaitsema piste kohdasta, jossa se kertoo esimerkiksi päästövähennystavoitteistaan. Vastuullisuustyötä ja -viestintää tuskin on mielekästä tehdä tiettyjä pisteitä kalastellen, mutta kriteeristö toimii erinomaisena apuvälineenä, kun asioista halutaan viestiä läpinäkyvästi ja kattavasti. Tällöin kuluttajakin pääsee valitsemaan aidosti mahdollisimman vastuullisen tuotteen.
Elina Lundén
Energia- ja ympäristötekniikan opiskelija (Turun AMK)