Tekstiilialan kiertotalouden systeemit

Kun puhutaan kiertotaloudesta, usein ensimmäisenä mieleen tulee kierrätys. Kierrätyksessä hyödynnetään käytöstä poistuneiden tuotteiden materiaalit uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Kiertotalous on kuitenkin paljon muutakin kuin ainoastaan kierrätystä. Tavoitteena on myös pyrkiä pidentämään tuotteiden elinikää jo suunnittelupöydältä lähtien sekä tehostamaan tuotteiden käyttö- ja uudelleenkäyttökertoja, ennen kuin raaka-aineet toimitetaan kierrätettäväksi. Tulevaisuuden toimivassa tekstiilien kiertotaloussysteemissä olennaista ovat siis tekstiilien eliniän pidentäminen, käytön tehostaminen sekä kierrätys.

Tekstiilien kiertotalous on mielenkiintoinen ja ajankohtainen tutkimuskohde, sillä EU:n tahtotila on tehdä tekstiilialasta kestävämpi. Tekstiilijätteen erilliskeräys on alkamassa EU:n jäsenmaissa viimeistään vuonna 2025, Suomessa jo vuonna 2023. Myös alkuvuodesta 2022 julkaistava EU:n tekstiilistrategia tulee määrittämään ohjeita ja toimenpiteitä muun muassa tekstiilien kestävämpään suunnitteluun sekä käyttöön. Tekstiilituotteiden käyttökertojen tehostaminen on tarpeen, sillä tutkimusten mukaan ympäristön kannalta on hyödyllisempää tehostaa tuotteiden käyttöä kuin kierrättää niiden materiaaleja, sillä kierrätysprosesseillakin on omat ympäristövaikutuksensa.

Datalla on merkittävä rooli kiertotalouden onnistumisessa. Jotta datan hyödyntäminen olisi ylipäätään  mahdollista, on ensin ymmärrettävä kiertotalousjärjestelmien monimutkaisuutta. Piirsimme CircDNet-hankkeen tarpeisiin systeemikuvia, jotta voisimme paremmin hahmottaa tekstiilien kiertotalouden mukaisia toimintoja ja toimijoita, sekä materiaali-, tuote- ja tietovirtoja. Esittelemme tässä artikkelissa kaksi kuvaa, joista ensimmäinen keskittyy materiaalivirtoihin ja kuvaa tulevaisuuden mahdollista keräys-, lajittelu- ja kierrätysmallia Suomessa. Toinen kuvaa kiertotalouden toimijoita, toimintoja ja palveluita tekstiilien käyttövaiheessa ja tuotteiden käytön tehostamisessa.

Tekstiilimateriaalien talteenotto ja kierrätys

Ensimmäisessä kuvassa (Kuva 1) mallinnamme tekstiilien kierrätyksen systeemiä sekä materiaalivirtoja. Mukaan on otettu niitä toimintoja, jotka ovat oletettavasti käytössä vuonna 2023, kun poistotekstiilien erilliskeräys alkaa Suomessa. Tekstiilien valmistus ja tuonti löytyvät kuvasta ylhäältä oikealta, kauppa keskeltä ja käyttövaihe löytyy vasemmasta yläkulmasta. Käytöstä poistuessaan tekstiili päätyvät keräyksen ja lajittelun kautta joko uudelleen käyttöön, tai kierrätyksen kautta mahdollisuuksien mukaan takaisin uuden tekstiilin valmistukseen. Viime vuosina suuri osa Suomen poistotekstiilistä (60 % vuonna 2019) on hyödynnetty energiantuotannossa eli poltettu. Kun poistotekstiilien erilliskeräys saadaan käyntiin, aikaisemmin polttoon päätyvä sekä ulkomaille hallitsemattomasti vietävä tekstiilimateriaali saadaan toivottavasti hyödynnettyä uuden tekstiilin raaka-aineena. Joku osa kierrätysraaka-aineesta siirtyy muihin tuotteisiin (esim. eristeiksi, komposiitteihin, ei mukana kuvassa) ja pieni osa hyödynnetään tulevaisuudessakin mahdollisten kontaminaatioiden vuoksi energian tuotannossa.

Erityisesti uusiokäyttöön sopivien tekstiilien keräystä on toteutettu Suomessa jo pitkään. Tämänkaltaisia kerääjiä ovat muun muassa kierrätyskeskukset sekä hyvätekeväisyysjärjestöt, joiden tavoitteena on joko myydä tai lahjoittaa hyväkuntoiset vaatteet uusille omistajille. Tekstiilien erilliskeräyksen alkaessa myös rikkinäiset tai muuten uudelleenkäyttöön sopimattomat tekstiliituotteet voidaan kerätä ja hyödyntää. Keräystä ja materiaalien prosessointia raaka-aineeksi tullaan jatkossa tekemään useampien erilaisten toimijoiden ja kanavien kautta.

Uusiokäyttöön sopivien tekstiilien keräys jatkuu edelleen, koska sillä on tärkeä rooli kiertotalouden toteutumisessa. Jatkossa kunnalliset toimijat vastaavat kotitalouksien tekstiilijätteestä, ja kaupalliset toimijat vastaavat erilaisten organisaatioiden tekstiilijätteestä. Molemmat toimijat tuottavat mekaanisesti avattua tekstiilikuitua, jota voidaan käyttää sekä tekstiili- että muiden tuotteiden raaka-aineena korvaamaan neitseellisiä raaka-aineita. Näiden prosessien kehityksessä on tehty pitkäjänteistä yhteistyötä esimerkiksi Telaketju-verkostossa, eikä olekaan yllättävää, että Lounais-Suomen Jätehuolto Oy (kunnallinen) sekä Rester Oy (kaupallinen) prosessoivat jatkossa poistotekstiiliä saman katon alla Suomen ensimmäisessä tekstiilien käsittelylaitoksessa Paimiossa.

Klikkaa tästä nähdäksesi kuvan isompana.

Tekstiilituotteiden käyttövaiheen tehostaminen

Tuotteiden kulku lineaarisessa mallissa on yksinkertainen: tuotteet ostetaan, niitä käytetään, ja ne heitetään roskiksiin, kun ne eivät enää täytä käyttäjän toiveita ja tarpeita. Kiertotaloudessa tuotteiden käyttöä tehostetaan ja käyttöaikaa pidennetään. Tekstiilien käyttöaikaan voidaan vaikuttaa niin tuotesuunnittelulla, kulutuskäyttäytymisellä, kuin liiketoimintamallien ja palveluiden avulla. Tässä tarkastelussa keskitymme omistajuuteen ja palveluliiketoimintamalleihin.

Tekstiilien osalta on alkamassa murros, joka on jo tapahtunut esimerkiksi television, musiikin ja kirjojen osalta. Käyttäjä voi valita suoratoistopalvelun sen sijaan, että ostaisi elokuvan, levyn tai kirjan itselleen. Tulevaisuudessa myös tekstiilien käyttäjä pääsee valitsemaan, tarvitseeko hänen omistaa tietty vaate vai olisiko käytännöllisempää hankkia se käyttöönsä palveluna. Perinteisten juhlapukuvuokraamoiden rinnalle onkin jo nousemassa myös muunlaisia tuotteet palveluna (Product-as-a-Service, PaaS) toimijoita, kuten vaatelainaamoita. Vaatelainaamot tarjoavat monenlaisia vaatteita erimittaisilla vuokrajaksoilla.

Omistajuuden muutos voi edesauttaa kiertotaloutta monin tavoin. Tyypillisesti näissä palvelumalleissa tuotteiden keskimääräinen käyttökertojen määrä lisääntyy, mikä vähentää tuotteen ympäristövaikutuksia (käyttökertaa kohden). Silloin kun tuotteen omistajuus säilyy yrityksillä, ja siitä on mahdollista saada tuloa pidempään, tuotteen suunnittelu laadukkaammaksi ja pitkäikäisemmäksi on kannattavaa. Yrityksen on helpompi huolehtia tuotteiden huolloista ja korjauksista, sekä kierrätyksestä sitten kun tuote rikkoontuu korjauskelvottamaksi. Käyttäjä voi myös hyötyä saamalla käyttöönsä kalliitakin tuotteita suhteellisen pienin kustannuksin. Toisaalta lainausmalli voi tarjota vaihtelunhaluiselle henkilölle mahdollisuuden nauttia vaatteista vastuullisemmin välttämällä uuden ostamista.

Toisessa kuvassa olemme yrittäneet kuvata tekstiilituotteiden käyttövaihetta ja siihen tulevaisuuden kiertotaloudenmukaisessa systeemissä laajasti saatavilla olevia toimintoja sekä palveluita.

Klikkaa tästä nähdäksesi kuvan isompana (ks. myös kuvan 2 tarkempi seloste sivulla 2).

Erityisesti uusien PaaS-liiketoimintamallien rakentamisessa tulee tarkkaan miettiä mallin organisointitapaa: kenen vastuulla mikäkin toiminto on ja kuinka tuotteiden vaihtoon sekä huoltopalveluihin liittyvä logistiikka käytännössä hoidetaan. Tekstiilien liikuttelun ympäristövaikutuksiin vaikuttaa etäisyys käyttäjän ja tarjoajan välillä sekä liikkumismuoto (kävely, pyöräily, autoilu, julkinen liikenne) tai tuotteen toimitustapa (posti- ja erilaiset muut kuljetuspalvelut). PaaS-malleissa pesu ja muut huoltotoimet voivat olla sopimuksesta riippuen käyttäjän tai palveluntarjoajan vastuulla. Ja riippumatta kenen vastuulla pesu tai huolto on, sen voi suorittaa erillinen palveluntuottaja ja mahdollisesti kuljetukset vielä kolmas. PaaS-malleissa ympäristövaikutuksien arviointi koko tuotteen elinkaaren ajalta siten monimutkaistuu entisestään, kun käyttö- ja huoltokerrat kertoutuvat.

Kuten jo aiemmin todettiin, PaaS-liiketoimintamallissa tuottoa saadaan pidemmän ajan kuluessa, jolloin tuotesuunnittelussa korostuu tuotteen pitkäikäisyys ja erityisesti korkea laatu. Myös helppo huollettavuus ja korjattavuus ovat etu tässä mallissa. Kun pyritään vastuullisuuteen, liiketoimintamallin suunnittelussa tarvitaan runsaasti tietoa eri toiminnoista, niiden organisoinnin vaihtoehdoista ja ympäristövaikutuksista. Lisäksi näiden uusien mallien houkuttavuus käyttäjälle on riippuvainen niiden saatavuudesta ja helppoudesta verrattuna perinteiseen ostamismalliin. Tietämyspohjainen tuotesuunnittelu ja palvelumuotoilu ovatkin avainasemassa tulevaisuuden tekstiililiiketoiminnassa.

Tekstiilialan yrityksillä on siis merkittävä rooli kiertotaloudessa ja vastuullisuuden lisäämisessä tarjoamassa meille ympäristön kannalta parempia tuotteita ja palveluita. Kuitenkin myös tekstiilien käyttäjillä, meillä yksittäisillä kuluttajillakin, on oma roolimme. Uudet tavat vaativat hieman opettelua ja uusi palvelupohjainen systeemi myös ajattelutavan ja asenteiden muutosta. Ostimme sitten tuotteita itsellemme tai hankimme niitä käyttöömme palvelumallin kautta, meidän tulee suhtautua tuotteisiin ja materiaalileihin arvostavasti ja pitää niistä parempaa huolta – voisimmekin enemmin mieltää itsemme käyttäjiksi kuin kuluttajiksi. Me suomalaiset olemme innokkaita myymään tai lahjoittamaan itsellemme tarpeettomaksi käyneitä vaatteita uusille omistajille. Olemme ehkä valmiit ottamaan myös uusia malleja käyttöön, kunhan ne on mietitty sekä saatavuuden että vastuullisuuden kannalta houkuttaviksi.

Tämä systeemitarkastelu on osa Aalto-yliopiston, GTK:n, Luken, SYKE:n ja VTT:n Circular Design Network (CircDNet) -hanketta, joka keskittyy luomaan edellytyksiä datan hyödyntämiselle kiertotaloudessa.

Kirjoituksessa esitetyt kuvat perustuvat lukuisissa tekstiilien kiertotalouteen liittyvissä projekteissa, myös Telaketju-verkostossa, tehtyyn tutkimustyöhön.

Pirjo Heikkilä ja Hannamaija Tuovila
Teknologian tutkimuskeskus, VTT