Haitalliset aineet uusissa ja kierrätetyissä tekstiileissä
Tekstiilien valmistusprosessissa käytetään paljon erilaisia kemikaaleja [1,2]. Ruotsin kemikaaliviraston mukaan [3] noin 10 % niistä on ympäristölle tai terveydelle haitallisia.
Tuotteiden sisältämille haitallisille kemikaaleille on asetettu kieltoja ja rajoituksia erilaisilla kansainvälisillä ja kansallisilla säädöksillä [4]. Tietyn kemikaalin käyttöä esimerkiksi ihon kanssa kosketukseen tulevissa tuotteissa on saatettu rajoittaa. Lasten tuotteissa sallitaan aikuisten tuotteita vähemmän joitakin kemikaaleja.
Värjäys- ja viimeistyskemikaalit
Tekstiilien värjäyksessä ja erilaisissa viimeistyskäsittelyissä käytetään paljon kemikaaleja. Viimeistyksillä tekstiileihin tuodaan ominaisuuksia, joita kuiduilla ei luonnostaan ole. Vaate voi olla esimerkiksi likaa tai vettä hylkivä, siliävä tai antimikrobinen. Julkistilojen sisustuskankaisiin voidaan lisätä palosuojausta.
Monet väriaineet (kromoforit) sisältävät raskasmetalleja. Osa atsoväriaineista on nykyisin kielletty Euroopassa, sillä ne voivat hajotessaan tuottaa syöpävaarallisia ja mutageenisia, solujen perintöainesta muuttavia aineita. Palonsuoja-aineet ovat kemikaaliryhmä, jossa on lukuisia haitallisia aineita. Monesti niiden käyttöä ihoa vasten tulevissa tuotteissa onkin kielletty tai rajoitettu [4].
Värjäykseen tai viimeistykseen ei yleensä riitä pelkkä väriaine tai halutun ominaisuuden tuottava kemikaali [1]. Värjäyksessä tarvitaan suuri joukko muita kemikaaleja, joilla muun muassa autetaan värin pääsyä ja sitoutumista kuituihin. Vastaavasti viimeistysaineet täytyy saada kuituihin ja kiinnittää niihin. Myös nämä apukemikaalit voivat olla haitallisia joko ympäristölle tai käyttäjälle.
Värjäys ja monet viimeistyksetkin ovat pääosin vettä käyttäviä prosesseja. Se osa kemikaalista, joka ei sitoudu kuituun, joutuu jäteveteen. Tästä syystä tekstiiliteollisuuden jätevedet kuormittavat ympäristöä. Ylimääräisiä kemikaaleja jää myös itse tekstiiliin, mikä voi haitata käyttäjää.
Kuljetuksia varten vaatteisiin lisätään kemikaaleja, joiden tarkoitus on estää homehtumista pitkien kuljetusten aikana. Uuden tuotteen pesussa irtokemikaalit poistuvat. Tästä syystä kierrätetyissä tekstiilituotteissa kemikaalien määrä onkin uusia tuotteita vähäisempi, ja ne ovat keskimäärin vastaavia uusia tuotteita turvallisempia.
Osa kemikaaleista on kuitenkin tarkoitettu kestämään. Värin tai ominaisuuden halutaan yksinkertaisesti pysyvän tuotteessa koko sen eliniän. Etenkin nämä pysyvät kemikaalit tulee huomioida kierrätyksessä. Mikäli poistotekstiilistä valmistetut tuotteet tulevat pitkäaikaiseen ihokontaktiin tai lasten käyttöön, materiaalin vaatimustenmukaisuus on tärkeätä varmistaa. [4] Kierrätysvirroissa voi myös olla mukana vanhoja materiaaleja, joiden valmistuksessa on voitu käyttää valmistusaikaan sallittuja, mutta nykyään jo rajoitettuja kemikaaleja.
Turvallisuuden takaaminen
Kuitutyypin IR-tunnistus ei kykene haitallisten kemikaalien tunnistamiseen [5]. Haitattomuuden toteaminen laboratoriotestauksella on puolestaan varsin vaikeaa haitallisten kemikaalien suuren määrän takia. Siksi raaka-aineen kontrollointi onkin tehokkain keino ehkäistä kemikaalihaittoja kierrätyksessä. Koska kuluttajatuotteet ovat lähtökohtaisesti kuluttajille turvallisia, voidaan kierrätetyistä kuluttajapoistotekstiileistä valmistaa uusia, turvallisia kuluttajatuotteita [5]. Jos yksittäisen vaatteen mukana tulee haitallista kemikaalia, voidaan ajatella kemikaalin ”laimenevan” turvalliselle tasolle vaatteen sekoittuessa muuhun kierrätettävään tekstiilimassaan.
Hankalia palonsuoja-aineita sisältävät poistotekstiilit voidaan myös ohjata sovelluksiin, kuten auton eristemateriaaleihin, jossa tarvitaan palosuojausta. Tällöin palosuojakemiaalia ei enää tarvitse välttämättä lisätä uusiotuotteen valmistuksessa. Haastavana pidetty palosuojakemikaali voidaankin nähdä mahdollisuutena.
Jo nykyisinkin erilaiset poistotekstiilivirrat pystytään pitämään erillään, mikä parantaa tuoteturvallisuutta. Jos tulevaisuudessa vaatteiden kemikaalisisältö saadaan talletettua niiden tuotetietoihin, voidaan kemikaalien läsnäolo huomioida kierrätyksessä asianmukaisella tavalla [6].
Pirjo Heikkilä
Kiinnostuitko? Lue lisää lähteistä!
- Räisänen, Rissanen, Parviainen, Suonsilta (2017) Tekstiilien materiaalit, Finn Lectura, ISBN 978-951-792-756-7
- Slater K., (2003) Environmental impact of textiles, production, processes and protection, The Textile Instuture, Woodhead Publishing Limited.
- Swedish Chemicals Agency (2014) Chemicals in textiles – Risks to human health and the environment. Report from a government assignment.
- Kamppuri ym. (2019) Tekstiilimateriaalien soveltuvuus kierrätykseen, Telaketju-hankkeen raportti
- Kamppuri ym. (2019) Tunnistusteknologiat tekstiilien kierrätyksessä, Telaketju-hankkeen raportti
- Tekstiilitieto kiertämään – tuotetiedon rooli tekstiilien kiertotaloudessa
Tässä sarjassa esitellään kiinnostavaa tekstiileihin liittyvää tietoa, joka perustuu Telaketjussa tehtyyn tai Telaketjun työssä hyödynnettyyn tutkimukseen.