Raita räsymatossa
Artikkeli on aikaisemmin julkaistu Tekstiili 2.0 -poistotekstiilipilotin nettisivuilla
Räsymatoissa on jotain lohdullista. Vaikka vaate ei kelpaa enää päälle, voi siitä olla vielä pitkään iloa toisessa muodossa. Toisiinsa lomittuessaan matonkuteet muodostavat jotain ihan uutta ja ainutlaatuista.
Tekstiili 2.0 -projektissa luodaan kokonaisuutta vähän samalla periaatteella. Poistotekstiilien hyödyntäminen ei olekaan vaarinhousujen aikaista turhaa louskutusta vaan päinvastoin tulevaisuuden ala. Jokaisella meistä on siinä sijansa. Nyt ollaan jonkin uuden ja konkreettisen toiminnan edessä.
Kierrätystietoisuutta täytyy herätellä ja kotitalouksille tiedottaa, jotta pilotin tavoitteet saavutetaan. Miten siis viestitään niin, että kuluttajat saadaan osallistumaan ja kodintekstiilit päätyvät oikeaan kohteeseen?
Tämähän on kuin minulle tehty, ajattelin viime joulukuussa kun huomasin Tekstiili 2.0 -projektin etsivän mukaan eri alojen opiskelijoita. Tekstiilikierrätys on aiheena vähän tuttuakin, päätyöni kautta. Toisaalta se on kaikessa ajankohtaisuudessaan todella innostavaa.
Tarvitsin vielä opintoihini pisteitä harjoittelusta, mutta kokopäivätöissä käyvänä Turun AMK:n viestinnän aikuisopiskelijana työstä irrottautuminen päiväaikaan on haastavaa sekä ajallisesti että taloudellisesti.
Arvelin projektitöistä löytyvän tarvitsemaani joustoa, enkä väärässä ollutkaan. Nopeasti solahdin tehtäväkartassa minulle sopivaan lokeroon. Some-viestintä − se ei vaadi välttämättä läsnäoloa tietyssä paikassa tiettyyn aikaan.
Pilotin omilla Facebook-sivuilla oli jo perustietoja. Ryhdyinkin sen tueksi miettimään maaliskuisen Tekstiilitalkoot Skanssissa -tapahtuman tiedotusta. Kerrottavaa oli paljonkin. Kierrättäminen haluttiin tempauksella tehdä helpoksi kuluttajille. Keräykseen sai tuoda vaatteita hyväntekeväisyyteen sekä toisaalta risaa poistotekstiiliä. Koteihin tarvittiin silti ohjeita esilajitteluun. Mukana kampanjaviikolla oli myös kierrätyshenkisiä yhteistyökumppaneita, joiden toiminnasta oli sananen paikallaan.
Kaikista yksityiskohdista ei ollut heti alkuun varmuutta. Kirjoittelin taustaa, muistuttelin Facebookissa tulevasta ja lopulta raportoin keräyksestä yhtenä monista paikan päältäkin. Keräysviikon alkaessa kiinnostusta oli jo selkeästi ilmassa. Silti sen määrä pääsi yllättämään meidät.
Ilmoittauduin muiden opiskelijoiden mukaan kauppakeskukseen vastaanottamaan ja lajittelemaan tekstiiliä. Ensimmäisinä keräyspäivinä pusseja soljui tasaisen verkkaisena virtana. Ihmisillä oli kuitenkin paljon kysyttävää lajittelusta, tekstiiliä vastaanottavien jäteasemien sijanneista ja ennen kaikkea siitä, saavatko talkoot jatkoa.
Moni oli odottanut pitkään päästäkseen eroon kuormastaan, osa sai tehtyä kevätsiivouksensa ohessa kaivattua kaapintyhjennystä. Vanhimmat osallistujat muistelivat nuoruutensa lumppukeräystä. Samaan hengenvetoon he ihmettelivät, miten ikinä pääsikään käymään niin, että poistotekstiilistä tulikin välillä arvotonta jätettä.
Me lajittelijat saimme kuulla tekevämme tärkeää työtä. Meitä kiiteltiin ideasta ja toteutuksesta niin, että posket olisivat siitä viimeistään punehtuneet, jos ei pusseja avatessa ja täysiä nostellessa olisi tullut jo muutenkin kuuma. Keräykselle oli ilmeistä tarvetta ja mahdollisuus hoitaa asia kätevästi kauppareissulla oli asiakkaiden mieleen.
Viikonloppuna tahti vain kiihtyi. Monilla oli mukanaan useita pusseja. Välillä keräyspisteellä oli hienoista jonoakin. Joku kävi harmittelemassa, ettei ollut huomannut keräystä ajoissa. Lehti-ilmoitteluakin kaivattiin.
Pilotti on toiminut tammikuun alusta. Projektitiedottamisen yleisimpiä helmasyntejä on, että tulokset esitetään vasta kun ollaan kallistumassa kohti loppusuoraa. Yhteistyön ja asiakkaiden tavoittamisen kannalta kaikki on silloin jo auttamatta myöhäistä.
Tässä pilotissa on menty neulankärki edellä. Muun muassa kerätyn tekstiilin määristä löytyy jo tietoa tältä samalta sivustolta. Toki yhä on tahoja, joille viestimistä täytyy tehostaa. Suoraa palautetta kuluttajilta on jo saatu ilahduttavasti. Vuoden aikana on vielä monta mahdollisuutta levittää tietoa; materiaalin hyödyntäjiäkin tarvitaan lisää. Keräystä jatketaan läpi vuoden eri muodoissa ja Tekstiilitalkootkin pystytetään toisaalle kun aikataulut saadaan sopimaan.
Tätä mattoa on hienoa olla kutomassa: vähän on vasta saatu aikaan eikä lopullisesta pituudesta ole tietoa. Tehokasta, monimuotoista, riemunkirjavaa kierrätystä näyttäisi olevan syntymässä. Iloitsen omasta kapeasta raidastani!
Teksti: Marita Skippari, viestintäharjoittelija