Vastuullisempi tekstiiliteollisuus ei synny yhdessä yössä
Artikkeli on aikaisemmin julkaistu Tekstiili 2.0 -poistotekstiilipilotin nettisivuilla
Tekstiili 2.0 -pilotissa ollaan siinä vaiheessa, että lajittelua tarkennetaan hyödyntäjien eduksi. Näin saamme tärkeää tietoa yksittäisistä materiaalivirroista ja voimme testata pystymmekö vastaamaan kierrätysmateriaalia käyttävien toimijoiden tarpeisiin. Pienyrityksiä ja yksityishenkilöitä, joiden käsissä tekstiilit saavat uuden elämän, on löytynyt useita ja uusia yhteydenottoja tulee jatkuvasti. Suuremman luokan hyödyntäjiä on vähemmän, mutta uudet alat, kuten betoniteollisuus, on osoittanut kiinnostusta poistotekstiiliä kohtaan. Vintagen ja designin keräilijät ovat olleet haltioissaan menneiden vuosikymmenien pukimista, vaikka ne olisivat rikkinäisiä tai huonokuntoisia. Keskustelut poistotekstiilistä ihmisten kanssa on poikinut runsaasti ajatuksia vastuullisemmasta kuluttamisesta ja vastaavasti sen toteuttamisen haastavuudesta.
Käynnistysvaiheen jälkeen olemme päässeet lähemmäksi hyödyntäjiä ja kuluttajia erilaisten tapahtumien muodossa. Maaliskuussa vietimme Tekstiilitalkoita kauppakeskus Skanssissa keräämällä poistotekstiiliä kokonaisen viikon ajan. Tapahtuma tuotti yhteensä 3354 kiloa vaatetta ja kodintekstiiliä kiertoon. Skanssin talkoihin meidän kanssa ryhtyi hyväntekeväisyysjärjestöt Hope, SPR Kontti, Pelastusarmeija ja lisäksi merkkivaatteiden nettikirpputori Emmy. Lähtökohta tempaukselle oli teroittaa kuluttajille, ettei hyväntekeväisyyteen saa viedä jätettä. Aktiivinen hyväntekeväisyystoiminta on ohjannut tekstiilikierrätystä jo vuosikymmeniä, mutta jätteestä on muodostunut heille ongelma, kun yli puolet lahjoitetusta tekstiilistä saattaa olla myyntiin kelpaamatonta.
Poistotekstiilien uudelleenkäytön sopivuuden arvioiminen lajitteluvaiheessa on taitolaji, koska kukin meistä määrittelee laadun eri tavalla. Toivotaan, että asiantuntevampi lajittelu nostaa mahdollisuuksia tuottaa innovaatioita massatuotantoon asti, jotta saisimme kaiken potentiaalin poistotekstiilistä käyttöön. Kierrätystuotteiden eli ekodesignin valmistaminen on tekijöidensä mukaan haastavaa, sillä poistotekstiilimateriaali on monenkirjavaa ja sen esikäsittely hidasta. Lähtökohta kierrätystuotteiden suunnittelulle onkin usein idealistinen. Suunnittelijat kokevat tekemisen olevan merkityksellisempää, koska tuotteet ovat ekologisuuden lisäksi uniikkeja. Tuotannon skaalaus suurempiin eriin koetaan usein hankalaksi juuri tasalaatuisen materiaalin heikon saatavuuden vuoksi. Tämän asian parantaminen voisi olla hyvin organisoidun materiaalipankin muodossa mahdollista.
Kaarinan lajitteluhallilla on järjestetty Poistotekstiilipäivä kahdesti ja kerran Turun Seudun TST ry:n tiloissa, jossa toimii myös Texvex-paja. Tapahtuma on avoin kaikille materiaalista kiinnostuneille, yrittäjille ja käsityöläisille. He voivat ottaa uudelleenkäytettävää tekstiiliä hyödynnettäväksi maksutta. Viimeisemmässä tapahtumassa kävijöitä oli jo lähes sata. Tekstiiliä ja vaatetta lähti ihmisten mukaan noin 400 kiloa. On ollut mielenkiintoista nähdä ja kuulla, mitä materiaalia käyttökelvottomat mutta materiaaliltaan hyödynnettävät poistotekstiilit ovat ja mitä niistä syntyy. Niistä valmistuu paraikaa mm. päiväpeittoja, laukkuja ja uusia vaatteita ja niitä myös käytetään askartelumateriaalina päiväkodeissa ja rätteinä autokorjaamoissa.
Kaikesta kerätystä poistotekstiileistä 10 prosenttia on ollut käyttökelpoista ja sellaisenaan uudelleen käyttöön ohjautuvia. Onkin hyvin yksilöllistä mitä miellämme muodinmukaiseksi tai hyväkuntoiseksi vaatteeksi ja seuraava tapahtumamme Ompelujamit pureutuukin juuri tähän. Ompelujamit järjestetään 2.–6. toukokuuta, osittain Turku Design Festivalin aikana, kauppakeskus Forumissa. Tapahtuma keskittyy vaatteiden korjaukseen ja lumpusta uuden luomiseen, eikä siellä tällä kertaa kerätä poistotekstiiliä. Jätehierarkian ensimmäisen pykälän mukaisesti jätteen vähentäminen ja uudelleenkäyttö toteutuu workshopin muodossa järjestettävässä hikipajassa, jonka tarkoitus on avata ihmisille vaateteollisuuden epäkohtia ja opastaa eettisempään kuluttamiseen.
Teksti: Kirsi Ailio, Johtamisen ja palvelumuotoilun opiskelija, Turun AMK