Matkablogi: Telaketju went Europe
Euroopassa oltiin uteliaita suomalaisten Telaketju-verkostosta ja yhteistyöstä tekstiilien uudelleenkäytön ja kierrätyksen ympärillä. Reissuun lähteneet Henna Knuutila Turun ammattikorkeakoulusta ja Sini Ilmonen Lounais-Suomen Jätehuollosta oppivat paljon. Matkalle mahtui monenlaisia tekstiili- ja kiertotaloustoimijoita sekä seminaareja, joiden pohjalta blogissa muutamia ajatuksia.
Tiedämme, että tekstiiliteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala heti öljyn jälkeen muun muassa sen vesi-, lannoite- ja tuholaismyrkkyintensiivisyyden takia. Kuulemme alan työntekijöiden vaarallisista työoloista ja uutisotsikoista voimme lukea, miten vaatetehtaat ovat romahtaneet surmaten ihmisiä. On tuttua, että esimerkiksi materiaalisekoitteita ja monikerroksisia vaatteita on tällä hetkellä hyvin vaikeaa kierrättää. Kaikkien näiden faktojen tuntemisen jälkeen on silti haastavaa ymmärtää, että tekstiiliteollisuus ja sen haasteet koskevat ihan jokaista maailman maata ja aivan jokaista maailman asukasta. Vain toimijoiden roolit tekstiilien elinkaaren vaiheissa vaihtelevat. Suomessa olemme pääosin tekstiilien kuluttajia, mutta meidän tulisi myös pitää huolta vaatteiden uudelleenkäytöstä ja kierrättämisestä eikä siirtää ongelmiamme muihin maihin. Uskomme, että Suomella olisi hyvät mahdollisuudet olla kierrätysmateriaalien ja -tuotteiden valmistusmaa ja että pystymme kehittämään tarvittavaa uutta teknologiaa ja ratkaisuja alalle.
Manchesterissa järjestetyssä Fiber Recycling Symposiumissa Gail Baugh esitti vaihtoehtoisia tekstiilituotannon liiketoimintamalleja. Hänen mielestään pitäisi aloittaa siitä, että tuotetaan vain tarpeeseen. Tällä hetkellä maailmassa tuotetaan enemmän vaatteita kuin niitä pystytään kuluttamaan. Suomessakin kirpputorit ja omat vaatekaapit notkuvat täynnä vaatteita samalla, kun markkinoille tuodaan uusia halpoja mallistoja joka vuodenaikaan. Opimme, että Hollannissa toimii muutama vaatevuokraamo kuten Lena ja Mud Jeans. Vaatteiden vuokraaminen on Suomessakin jo mahdollista. Suhde omistamiseen on meilläkin jo muuttumassa.
Samassa symposiumissa Ali Harlin VTT, esitteli suomalaista osaamista ja kehitys -projekteja kuten Relooping Fashionin ja Telaketjun. Ihastusta herätti puuvillan kemiallisen kierrätyksen kehitys, mikä on Suomessa jo pitkällä. Keskusteluissa puhuttiin myös globaalista tekstiilien kierrätysmallista, jossa poimitaan vain mansikat kakun päältä. Eli käyttökelpoiset tekstiilit myydään kolmansiin maihin tukkutavarana, jolla rahoitetaan yritysten kierrätysliiketoiminta. Tässä systeemissä osa tekstiileistä päätyy toki tarpeeseen ja käyttöön, mutta esimerkiksi myymättömien tekstiilien kohtalosta juuri kukaan ei tunnu tietävän mitään. Eli tekstiilien kierrätysliiketoimintaa ei vielä olla suuressa mittakaavassa saatu kannattamaan.
Johtuuko se siitä, että kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan käypää hintaa kierrätysmateriaaleista tuotetuista tuotteista, onko neitseellinen raaka-aine liian halpaa, onko teknologian käyttäminen kierrätys prosesseihin vielä liian kallista vai eikö kierrätysmateriaaleja jalosteta korkeanarvon tuotteiksi. Luultavasti nämä kaikki seikat vaikuttavat kierrätysliiketoiminnan kannattavuuteen.Tapasimme Texperiumin edustajia Amsterdamissa, ja he ovat kehittäneet tehokkaan tavan edistää kierrätysliiketoimintaa. He ottavat asiakkaikseen vain tahot, joilla on aito halu tuotteistaa ja tuoda markkinoille uusi korkeanarvon kierrätystuote. Heillä on kontaktit koko ketjun rakentamiseen materiaaleista prosessoijiin ja markkinointiin. Heillä on yhteistyökumppaneinaan myös suomalaisia toimijoita, kuten Finlayson. Heidänkin haasteenaan ovat monet sekoitemateriaalit ja monikerroksiset tekstiilit, ja he ottavat prosessiin vain materiaaleja, joille on löydettävissä aito hyödyntämisratkaisu. Eli heilläkään ei vielä ole vastausta suurien massojen hyödyntämiseen. Texperiumin mukaan kaikki tarvittava tietotaito, tekniikka ja laitteet löytyvät Pohjois- ja Länsi-Euroopasta ja meidän tulisi hoitaa ongelmamme paikallisesti. Saman mielipiteen jakoivat myös monet muut, joita matkamme aikana pääsimme tapaamaan.
Usein unohdamme, että kiertotalouden keskiössä on tuotesuunnittelu. Enää ei riitä, että suunnittelijalla on silmää ja ideoita tai että suunnittelee tuotteet kuluttajalähtöisesti. Suunnittelijoille ollaan myös jakamassa vastuuta kiertotaloudessa. He pystyvät vaikuttamaan siihen, millaisia tuotteita markkinoille tuodaan ja he pystyvät luomaan painetta tuottajien suuntaan kierrätys- sekä ehkä vielä tärkeämmästä kierrätettävien materiaalien käytöstä. Laetitia Forst esitteli väitöskirjansa tutkimusta siitä, miten suunnittelijoiden tietotaitoa tulee kasvattaa ja miten suunnittelijoita tulee kouluttaa materiaalituntemuksessa ja kiertotaloudessa. Myös tapaamamme freelancekirjailija Sari Kuvajan mielestä Suomen mahdollisuus kiertotalouden edelläkävijänä olisi juuri suunnittelijoiden koulutuksessa.
Vaikka suunnittelijoiden rooli nähdään merkittävänä, niin monia keskusteluja käytiin myös muiden tahojen vastuusta ja vaikuttavuudesta. Nähtiin, että kuluttajalla on vastuu ja ostovoima, jokainen meistä voi vaikuttaa otsopäätöksellään. Hollannissa pari vuotta sitten kokeiltiin vapaaehtoista tuottajavastuuta siinä kuitenkaan onnistumassa. Ranskan malliakaan ei nähty toimivaksi, koska kukaan ei tiedä, mitä tekstiileille keräyksen jälkeen tapahtuu. Eli ennen kuin tuottajavastuulla on edes pieni mahdollisuus toimia, pitää rakentaa tehokas uusiokäyttö ja kierrätyssysteemi.
Vastuu nähtiin olevan myös valtiolla ja kaupungeilla. Opimme, että Hollannin valtio ja esimerkiksi Amsterdamin kaupunki ovat ryhtyneet konkreettisiin tukitoimiin kiertotalouden edistämiseksi. Amsterdamin kaupunki on koonnut fasilitaattoriryhmiä. Ryhmät käyvät toimijoiden kanssa yhteistyössä läpi muutoskohteet ja toimet kiertotalouden edistämiseksi. Työtä tehdään toimialakohtaisesti. Amsterdamiin on myös perustettu Fashion for Good -keskus, joka ei etsi uusia innovaatioita vaan auttaa jo olemassa olevia pienempiä yrityksiä eteenpäin.
Tapaamiemme asiantuntijoiden mielestä julkisilla hankinnoilla on valtava merkitys ja vaikutus kiertotalouden edistämisessä. Hollannin armeija on sitoutunut kierrätys- ja kierrätettävien materiaalien käyttöön. Opimme kuitenkin, että se on ollut hidas ja haastava polku. Hienoa kuitenkin huomata, että vaikeuksista huolimatta asia otetaan myös julkisella puolella huomioon.
Tekstiilienkiertotaloudesta ja kiertotaloudesta puhutaan paljon. Se luo mahdollisuuksia, mutta se on myös haastavaa materiaalien monipuolistuessa ja globaalien arvoketjujen monimutkaistuessa. Kiertotalous ei myöskään saa olla tekosyy tai oikeutus liialliseen kulutukseen.
Niin kuin Anniina Nurmi blogissaan toteaa: ”Tekstiilijäte on seuraus, eikä syy siihen, miksi vaateteollisuus on vastuuton. Todellinen ongelma on se, että meillä ylipäätään syntyy niin paljon tekstiilijätettä”. Tekstiilien laadun pitää parantua ja kulutustottumuksiemme ja omistussuhteemme vaatteisiin pitää muuttua. Tavaroita ja tekstiilejä tulee hankkia palveluna, jotta materiaalit pysyvät tuottajien tai palvelujen tarjoajien hallinnassa, ja näin materiaalit ovat helpompi saada uudelleenkäytön ja kierrätyksen piiriin. Näin myös kannattaa tuottaa laadukkaita tuotteita, jotka kestävät palveluna pitkään.
Teksti: Henna Knuutila, Turun AMK, ja Sini Ilmonen, LSJH