Miten tekstiilijätteestä tehdään raaka-ainetta?
Tietoiskusarjamme aiemmissa osissa on kerrottu tekstiilien keräämisestä [1], lajittelusta [2–4] ja hyödyntämistavoista [4,5]. Hyödyntämisprosessi ei kuitenkaan vielä ole täydellinen. Kerätty ja lajiteltu tekstiilijäte täytyy ensin prosessoida, jotta se on sopivaa raaka-ainetta tekstiili- tai muulle teollisuudelle.
Vaatteet ja muut tekstiilituotteet koostuvat harvoin vain yhdenlaisesta materiaalista. Niinkin yksinkertainen vaate kuin T-paita sisältää ainakin neuloskangasta, resoria ja ompelulankaa. Lisäksi siitä voi löytyä pesulappu. Lakanassakin on vähintään ompelulankaa lakanakankaan lisäksi.
Monissa monimutkaisemmissa vaatteissa ja tuotteissa on lisäksi erilaisia tekstiiliosia, kuten brodeerauksia, nyörejä, somistekankaita ja vuorikankaita. Jossain tapauksissa tällaiset osat eivät häiritse kierrätystä. Ne voivat olla kierrätettävissä samassa prosessissa kuin kangaskin tai kierrätysprosessi sietää pienen määrän väärää materiaalia. Vaatteessa voi myös olla kovia ei-tekstiilisiä osia, kuten nappeja, neppareita ja vetoketjuja. Kovat osat sen sijaan pitää pääsääntöisesti poistaa kierrätystä varten.
Mikäli vanhoista vaatteista hyödynnetään kankaita tai muita komponentteja, ne irrotetaan toisistaan käsityönä. Käsityönä eroteltaessa saadaan tehokkaasti erilleen kaikki hyödynnettävä kankaista nappeihin ja vetoketjuihin. Työ on hidasta ja tulee länsimaissa tehtynä kalliiksi. Sitä tehdään kuitenkin kuntouttavassa työtoiminnassa. Kierrätettyyn raaka-aineeseen erikoistuneet käsityöläiset voivat näin erotella itselleen raaka-ainetta uusiotuotteisiin ja vaatteisiin vanhoista vaatteista. Raaka-aineen suurempimittaista teollista kierrätystä varten prosessointi on joko viety halvemman työvoiman maihin tai automatisoitu.
Ensin tilkuiksi
Vanhojen vaatteiden teollinen prosessointi raaka-aineeksi alkaa leikkaamalla tuote tilkuiksi esimerkiksi giljotiinileikkureilla [4]. Kovien osien poisto tapahtuu tämän jälkeen. Kangasta painavampia kovia osia sisältävät tilkut voidaan erottaa muiden tilkkujen joukosta automaattisesti painovoiman avulla, kuten muun muassa Frankenhuis [6] Hollannissa tekee. Paljetit ja tekstiiliset komponentit eivät tässä prosessissa välttämättä poistu, joten ne heikentävät uusioraaka-aineen laatua.
Mekaanisessa kuitujen kierrätyksessä kankaat ja langat puretaan takaisin kuiduiksi [4,5]. Tämä tapahtuu repimällä ja avaamalla tilkkujen rakenne auki piikkivalsseilla. Ensin purkautuu kangasrakenne ja sitten myös lankarakenne. Mitä pidempään tai useampaan kerran kuituja avataan, sitä täydellisemmin rakenteet purkautuvat. Samalla kuidut kuitenkin lyhenevät.
Paksusta langasta tehty neulosrakenne avautuu helpommin kuin tiivis, ohuesta langasta kudottu kangas. Prosessissa joudutaan usein tekemään kompromisseja avatun kuidun laadun, eli tilkkujen rakenteiden avautuneisuusasteen, ja kuidun pituuden välillä. Arvio on tehtävä varsinkin, jos raaka-aine sisältää erilaisia rakenteita ja lisäksi keveitä, ei-tekstiilisiä osia.
Mekaaninen kierrätysprosessi ei välttämättä sisällä minkäänlaista kuituja puhdistavaa vaihetta. Prosessiin voidaan lisätä puhdistus-, värinpoisto- ja/tai värjäysvaiheita, jotka ovat yleensä märkäprosesseja. Niiden käyttö edellyttää myös kuivausta. Nämä vaiheet lisäävät prosessin kustannuksia. Toisaalta kuitujen hygienia ja/tai uusiotuotteiden ulkonäkö paranevat. Tämän takia vaiheiden käyttö voi olla perusteltua sovelluskohteesta riippuen, esimerkiksi sairaalan tekstiileissä [7].
Kemiallista ja termistä kierrätystä varten avaaminen kuitutasolle ei ole välttämätön. Tilkut voidaan vain jauhaa pienemmäksi, jotta ne liukenevat tai sulavat helpommin [4]. Synteettisten kuitujen kierrätyksessä on periaatteessa mahdollista kierrättää mukana myös samasta muovista valmistettuja kovia osia. Esimerkiksi polyesterikankaisen vaatteen polyesteristä valmistetut napit tai vetoketju voidaan sulattaa kuitujen mukana. Tällaista voidaan kutsua yksi- eli monomateriaalituotteeksi. Kemiallisten ja sulatusprosessien hyvä puoli on se, että liuottimet tai korkea lämpö huolehtivat uusioraaka-aineen hygieniasta ilman erillistä prosessia.
Käyttäjäkin voi helpottaa prosessointia
Kierrätysprosesseja kuvattaessa keskitytään usein keräämiseen, lajitteluun ja kierrätysmenetelmiin. Kokonaisuuden toimivuuden kannalta tärkeää on myös kaikki muu raaka-aineen valmistelu. Tehokkailla prosesseilla ja harkitulla tuotesuunnittelulla näitä vaiheita voidaan tehostaa.
Kun tekstiilijätteen kierrätys raaka-aineeksi käynnistyy, tekstiilien käyttäjäkin voi halutessaan helpottaa kierrätystä poistamalla rikkinäisistä vaatteista kierrätystä haittaavat osat valmiiksi ennen niiden toimittamista keräykseen.
Pirjo Heikkilä
Kiinnostuitko? Lue lisää!
- Rikkinäinen vaate– jätettä vai raaka-ainetta? (2020) Telaketju blogiteksti
- Miten poistotekstiileitä tunnistetaan? (2020) Telaketju blogiteksti
- Tekstiilien tunnistuslaitteisto REISKAtex® – Miten kaikki alkoi ja missä ollaan nyt? (2020) Telaketju blogiteksti
- Kamppuri ym. (2019) Tekstiilimateriaalien soveltuvuus kierrätykseen, Telaketju hankkeen raportti
- Tekstiilien kierrätysmenetelmät (2020) Telaketju blogiteksti
- Matkaraportti (2018)
- NordicBio projektin esittely (2020) VTT kehittää tässä hankkeessa puhdistusprosessia ja kuitukankaita
Tässä sarjassa esitellään kiinnostavaa tekstiileihin liittyvää tietoa, joka perustuu Telaketjussa tehtyyn tai Telaketjun työssä hyödynnettyyn tutkimukseen.